Toisaalta uudessa ympäristössä lenkkeily tuo uutta inspiraatiota juoksemiseen ja onhan se ihan eri asia käydä lenkillä Barcelonan ranta-alueilla kuin juosta Kuusamontien viereistä pyörätietä neljä-viisi kilometriä Oulun suuntaan ja sitten toista puolta takaisin.
Tässä omat (äärimmäisen subjektiiviset) Top5-suosikkini ulkomaisista lenkkeilykohteista.
5. Ljungby. Viime kesänä (2015 siis) pysähdyimme etelään päin ajellessamme Ljungbyn pikkukaupunkiin Etelä-Ruotsissa. Mitään sen suurempia odotuksia ei ollut itse kaupungista eikä sen leirintäalueestakaan, mutta paikka osoittautui varsin positiiviseksi yllätykseksi: leirintäalue oli hyvä ja löytyi helposti, siitä oli kävelymatka ihan mukavanoloiseen keskustaan, jossa oli jo sen verran keskieurooppalainen meininki, että kahvillakin sai käydä koiran kanssa. Kaiken kruunasi leirintäalueen vieressä ollut pururadasto, jossa oli valittavana erittäin hyväkuntoisia reittejä yhdestä viiteen kilometriin. Ei mitään liian jyrkkiä mäkiä, mutta mukavasti korkeuseroja kuitenkin. Jos kaikilta leirintäalueilta olisi näin helppoa käydä juoksemassa, niin sitä voisi käydä juoksemassa melkein joka pysähdyksellä.
4. Berliini. Berliinissä ei oltu telttailemassa, vaan olimme majoittuneina Potzdamer Platzilla olevassa hotellissa, josta oli sopivan lyhyt matka käydä lenkillä Tiergartenin puistossa. Korkeuseroja puistolla ei ole tarjota, mutta vaihtoehtoisia reittejä risteilee sen verran runsaasti, että sopivan reitin löytäminen itselle ei ollut vaikeaa. Ja onhan siinä hienoa lenkkeillä, kun voi käyttää kääntöpaikkoina Brandenburgin porttia, Siegessäulea ja muita Berliinin nähtävyyksiä.
3. Montmédy. Viime kesän telttailumatkalla osuimme myös pohjoisranskalaiseen Montmédyn kaupunkiin (kylään?), josta löytyi leirintäalue kukkulan huipulle rakennetun linnakkeen vierestä. Ja kun linnakkeen ympäri oli vielä tehty kulkureitti/polku valmiiksi, niin mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä iltasella lenkille kiertämään linnaketta. Itse juoksualusta ei ollut parhaita mahdollisia ja korkeuserotkin olivat omalle kunnolleni paikoitellen vähän liiankin jyrkkiä, mutta paikka oli aivan mahtava: juoksureitti kiersi kukkulan huippua siten, että toisella puolella nousi koko ajan linnakkeen jylhät muurit, kun taas toisella puolella avautuivat näkymät ympäröivälle maaseudulle.
2. Ruotsalaiset talviurheilupaikat. Nämä nyt eivät ehkä ole niin kauhean loistavia juoksupaikkoja sinällään, mutta vaikkei itse juoksualusta olisikaan paras mahdollinen niin onhan siinä oma viehätyksensä, että vetää itsensä piippuun kivutessaan samaa Vitbergetin laskettelurinnettä, jossa AIK:n pelaajat treenaavat Skellefteåssa tai yrittää selvitä hengissä Falunin Mördarbackenista.
1. Budapest. Jos on vieraillut Unkarin kauniissa pääkaupungissa jo kahdeksaan otteeseen, niin onhan siellä pakostakin ehtinyt silloin käydä juoksemassakin. Ja Budapestista löytyykin hienoja juoksupaikkoja. Mikäli korkeuserot eivät kiinnosta, niin kannattaa suunnistaa Margitinsaarelle, jonka ympäri kiertävälle juoksureitille tulee matkaa viitisen kilometriä. Mikäli taas juoksemiseen haluaa haastetta nousujen (ja tietysti myös laskujen) muodossa, niin varsinkin Budan puolelta löytyy hyviä vaihtoehtoja kuten nousut Linnavuorelle tai Gellértinvuorelle. Itselleni on parhaiten jäänyt mieleen konferenssimatka, jossa ennen päivän esitelmiä (ja aamupalaa!) nousin aamukuudelta juoksemaan hotelliltamme Gellértinvuorelle ja takaisin. Korkeuseroa tulee matkaoppaan mukaan Tonavan rannasta noustessa vajaat 150 metriä ja matkan varrella kävi kyllä mielessä, että onko tässä touhussa mitään järkeä. Mutta kun lopulta pääsi huipulle ihastelemaan juuri nousevan auringon punertavaksi värjäämää kaupunkia, niin siinä vaiheessa alkoi askelkin tuntua taas aavistuksen keveämmältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti