Skellefteå, Västerbotten

Det finns en stad...

Matkaillessa on hauskaa tutustua uusiin paikkoihin sekä vierailla kohteissa, joissa ei ole ennen käynyt. Toisaalta miltei kaikilla on myös joku suosikkikohde, jonne mieluusti palaa uudestaan, vaikka käymättömiäkin kohteita riittäisi yllin kyllin. Joskus voi olla jopa vaikeaa ymmärtää, mikä saa toiset matkustamaan yhä uudestaan samaan kohteeseen - oli kyse sitten Berliinistä, Nizzasta tai Kanariansaarista - jos itse ei ole löytänyt niistä sitä jotain. Meiltäkin on kyselty moneen kertaan, että mikä saa meidät vuodesta toiseen valitsemaan yhdeksi matkakohteeksemme pienen Västerbottenissa sijaitsevan kaupungin, jonka turisteille suunnatusta tarjonnasta kertoo se, että paikkakunnan merkittävimmässä museossa esitellään lapasia ja lasten muovilapioita. Tämä on tarina Skellefteåsta.

Muovilapio (vaaleanpunainen), Skellefteån museo.

Skellefteån keskustaa tammikuussa 2019.

Saapuminen

Skellefteåån voi toki saapua julkisiakin kulkuvälineitä (juna, linja-autot ja jopa lentokoneet) käyttäen, mutta meille Pohjois-Suomesta matkaaville ylivoimaisesti helpoin matkustusmuoto on ollut henkilöauto. Suomen rajalta Haaparannalta matkaa Skellefteåån tulee 250 kilometriä, jonka keleistä, matkalle osuvista tietöistä ja 87 %:sti farmari-Volvoista koostuvan liikenteen sujuvuudesta riippuen ajaa yleensä noin 2,5 - 3 tunnissa. Suurin osa matkasta on joko nelikaistaista moottori(liikenne)tietä tai vähintään kolmekaistaista valtatietä, jossa seuraavaa ohituskaistaa ei yleensä tarvitse odotella kovinkaan pitkään. Tämän vuoksi suureksi ongemaksi ei pääse muodostumaan edes pohjoisruotsalaisen liikennekulttuurin erikoisuus eli pakottava tarve lähteä viikonloppuisin ulkoiluttamaan peräkärryjään valtaväylille. Ne, joita ei ole siunattu omalla kärryllä, hyödyntävät laajasti esimerkiksi huoltoasemilta vuokrattavissa olevia "Hyr här - lämnä där" -mainoksilla varustettuja kärryjä, joihin Pohjois-Ruotsin teillä ei voi olla törmäämättä

Majoittuminen

Majoittumiskohteitakin löytyy luonnollisesti useita, mutta itse olemme lähinnä pitäytyneet hyväksi havaitsemissamme paikoissa. Kesäaikaan olemme majoittuneet joko keskustan tuntumassa sijaitsevan Vitbergetin juurella olevalla leirintäalueella tai noin 20 km keskustasta etelään sijaitsevan Bureån taajaman leirintäalueella. Vitbergetin luona olevalta leirintäalueelta (Skellefteå Camping) kävelee helposti parissakymmennessä minuutissa keskustaan, minkä lisäksi alueelta on helppo lähteä tutustumaan Vitbergetin ulkoilumaastoihin. "Valkean vuoren" huippu kohoaa lähes 140 metriä merenpinnan yläpuolelle ja tarjoaa hienot näkymät kaupungin ylle. Suomalaisen matkailijan mieltä lämmittää myös leirintäalueen hintaan kuuluva saunomismahdollisuus - joskin bastun lämpötila tuntuu yleensä olevan säädetty sellaiseksi, ettei siellä juuri muu kuin mieli lämpenekään. Leirintäaluemajoitusta suunnittelevan on syytä muistaa, että ruotsalaisille leirintäalueille majoittumista helpottaa, jos mukana on kansainvälinen leirintäaluekortti.

Skellefteå Camping kesällä 2014.

Bureå Camping kesällä 2015.

Juoksutreeniä Vitbergetin rinnettä ylös kesällä 2014.

Vaikka Vitbergetin leirintäalue onkin avoinna ympäri vuoden, olemme kylmempinä vuodenaikoina Skellefteåssa vieraillessamme päätyneet telttamajoituksen sijasta hotelliyöpymisiin. Vannoutuneina Scandic-ketjun kannattajina emme ole edes lähteneet testaamaan paikkakunnan muita hotelleja, vaan olemme pysyneet uskollisina Scandic Hotel Skellefteålle, jonka sijainti E4:n varrella aivan keskustan tuntumassa tarjoaa sekä helpon saapumisen henkilöautolla että lyhyen kävelymatkan keskustaan. Hotellin pysäköintialue on maksullista aluetta, mutta ilmoittamalla rekisterinumeron hotellin vastaanottoon ei pysäköintimaksua tarvitse maksaa. Hotelli ei juurikaan poikkea muista Suomessa ja Ruotsissa sijaitsevista keskustojen Scandic-hotelleista, joten perusasiat ovat kunnossa, mutta mitään erikoista luksusta on turha odottaa. Skellefteån Scandicin erityispiirteenä ovat pikkujoulut, joita järjestetään ilmeisesti ympäri vuoden. Itse olemme majoittuneet hotellissa loka-, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuissa ja vuodenajasta riippumatta joka kerta varauksen tehtyämme olemme vuorokauden sisällä saaneet hotellista viestin, jossa kerrotaan, että juuri meidän vierailumme aikaan hotellissa järjestetään jonkin sortin pikkujoulut, minkä vuoksi melu ja hälinä voi jatkua pitkälle iltaan. Viidennen ja kuudennen kerroksen huoneisiimme tuo alakerran melu ei kuitenkaan ole koskaan päässyt häiritsevästi asti nousemaan, joten suotakoon västerbottenilaisille heidän harrastuksensa harrastaa pikkujouluja pitkin talvea.

Scandic Hotel Skellefteå.

Ruokailu ja ostokset

Ravintoloita Skellefteåsta löytyy lähinnä kaupungin keskustasta. Testaamissamme ravintoloissa ruoka on ollut hyvää, mutta pohjoismaiseen tapaan kohtalaisen kallista - varsinkin, jos ruokajuomaksi ottaa viiniä. Erillismaininnan ansaitsee Stadskällaren, josta ravintolan lisäksi löytyy pieni herkkupuoti, josta on ostettavissa hieman perus-ICAn ja -COOPin tarjonnasta poikkeaviakin tuotteita. Paikallisista tuotteista kannattaa ehdottomasti maistaa Västerbottensost-juustoa, joka ei tosin suomalaisille tunnu kauhean eksoottiselta, koska sitä nykyisin löytyy suomalaisistakin ruokakauposta.

Stadskällaren.

Ravintoloiden lisäksi keskustan alueelta löytyy myös muutama pienehkö ostoskeskus, pienempiä erikoisliikkeitä (esim. teetuotteisiin tai lautapeleihin keskittyvät liikkeet) sekä ainakin ICAn ja Lidlin ruokakaupat. Suurempia ruokamarketteja löytyy Skellefteälvin eteläpuolelta E4:n varrelta (COOP) sekä kaupungin pohjoispuolelta Solbakkenin alueelta (ICA). Solbakkenin alueelta löytyy ICAn lisäksi myös muita suurempia kauppoja, joissa myydään mm. lemmikkieläintarvikeita ja urheiluvälineitä.

Nähtävyydet

Skellefteåån matkaavan kannattaa etsiä nähtävyyksiä enemmän luonnosta ja maisemista kuin toivoa löytävänsä hienoja museoita tai kansainvälisesti tasokkaita kulttuurielämyksiä. Aivan keskustan tuntumassa virtaavan Skellefteälvin rannat tarjoavat mukavia kävelyreittejä niin kesäisin kuin talvisinkin. Lisäksi jo majoittumisen yhteydessä mainittu Vitbergetin alue tarjoaa hyvät mahdollisuudet luonnon helmassa liikkumiseen. Kesäisin alueella voi vaellella jalkaisin, talvisin alueelta löytyy pieni laskettelurinne hisseineen. Museoita (mm. alussa mainittu Skellefteån museo Nordanåområdetissa) ja tapahtumapaikkojakin (mm. Skellefteå Folkpark keskustan ja Vitbergetin välissä) toki löytyy, mutta niiden tarjonta ei pysty kilpailemaan suurempien paikkojen vastaavien kanssa, eikä niiden vuoksi Skellefteåån kannata matkustaa kovinkaan kaukaa.

Skellefteälvin rannalla tammikuussa 2018.

Vitberget, lokakuu 2012.

Kapuamassa Vitbergetin huipulle kesäkuussa 2014.

Näkymä Vitbergetiltä keskustaan päin lokakuussa 2012.

Skellefteån museo, Nordanån alue, tammikuu 2019.

Ruotsinlapinkoira (Herding Instinct's Divan Nemi) tutustuu suihkulähteeseen Skellefteån keskusaukiolla heinäkuussa 2018.

Tekniikasta ja kiertotaloudesta kiinnostuneita saattaa kiehtoa myös Skellefteån satamassa Rönnskärissä sijaitseva Bolidenin metallisulatto, joka valmistaa mm. kuparia, sinkkiä ja lyijyä ja on maailman johtavia elektroniikkaromun kierrättäjä. Teolliseen tuotantolaitokseen ei luonnollisestikaan voi vain mennä turisteilemaan ihan noin vain, mutta jos paikka vierailukohteena kiinnostaa, niin yksi mahdollisuus sinne pääsyyn on hankkia metallurgian korkeakoulututkinto (n. 5 vuotta, esim. Oulun yliopisto ja Aalto-yliopisto Suomessa tai Luleå Tekniska Universitet tai Kungliga Tekniska Högskolan Ruotsissa) ja hakea töitä Bolidenilta. Vierailu voi myös onnistua, mikäli toimit metallurgian tutkijana yhdessä edellä mainituista yliopistoista ja työsi liittyy projektiin, joka toteutetaan yhteistyössä Bolidenin kanssa.

...ett hockeylag

Syy siihen, miksi vuodesta toiseen päädymme Skellefteåån ei kuitenkaan löydy kaupungin kulttuuritarjonnasta, ei luonnosta eikä edes meitä miellyttävistä majoituskohteista, vaan mustakeltaisia värejään kunniakkaasti vuodesta toiseen kantavasta kaupungin ylpeydestä, maailman parhaasta jääkiekkojoukkuesta, Skellefteå AIK:sta. Jokainen valitkoon omat suosikkijoukkuuensa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta itselleni se, että kaukana aivan kaikesta olevan reilun 30 000:n asukkaan pohjoisruotsalaisen pikkukaupungin joukkue taistelee vuodesta toiseen vakavissaan mestaruudesta yhdessä maailman kovatasoisimmista jääkiekkosarjoista, on suoranainen ihme. Edes noin 400 kilometrin etäisyys kotikentältä ei ole estänyt meitä tekemästä vuosittaista pyhiinvaellusta katsomaan, kuinka mustakeltaiset murskaavat vuorollaan milloin mistäkin Etelä-Ruotsin kaupungista saapuvat vierailijat.

Skellefteå Kraft -areenalla kesällä 2014.

Se tunne, kun AIK tasoittaa 0,3 sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Tammikuu 2019.

I svart-gula hjärtan pumpar alltid en sång: För Skellefteå, för vårt AIK!

Ruokaa ja elokuvia Lyonissa

Kevään 2019 kaupunkilomamme kohdistui Ranskan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, Lyoniin, joka sijaitsee Ranskan itäosassa Rhône- ja Saône-jokien yhtymäkohdassa. Säiden puolesta ajankohta, helmikuun puoliväli, soveltui meidän mielestä erinomaisesti kaupunkimatkailuun. Öisin lämpötila laski nollaan tai juuri ja juuri pakkasen puolelle, mutta auringon lämmittäessä nousi nopeasti siten, että iltapäivisin oli jo reilut 10 astetta lämmintä, mikä oli meille ihan riittävästi. Lämpimämpiä lomakohteita - tai vihreämpiä maisemia - etsivien kannattanee kuitenkin suunnata Lyoniin vasta vähän myöhemmin keväällä.

Näkymä Lyoniin Notre Dame de Fourvièren luota.

Matkustus Suomesta Lyoniin onnistui varsin jouhevasti. Finnarin suoralla aamulennolla Helsingistä Lyonin Saint Exupéry -lentokentälle pääsee lomakohteeseen jo ennen lounasaikaa, vaikka äärimmäisen aikainen aamuherätys onkin tarpeen, jos ensin on lennettevä Suomen sisäinen liittymälento. Itse olimme nousseet kolmen jälkeen ehtiäksemme ajoissa Oulunsaloon. Vaihtoaika Helsingissä oli sen verran tiukilla, että suuriin myöhästymisiin ei ollut varaa varsinkaan, kun vaihtoa vielä hidastivat bussikuljetukset sekä Oulun koneelta että Lyonin koneeseen. Lyonissa matka lentokentältä kaupunkiin Part-Dieun asemalle sujuu noin puolessa tunnissa Rhonexpressiksi nimetyllä ratikalla, jolla matkustaminen maksaa reilut 15 euroa suuntaansa. Lyonin sisällä liikuttaessa kannattaa ostaa joko yhden, kahden tai kolmen vuorokauden lippu, jolla voi matkustaa kaikilla paikallisliikennevälineillä (metro, ratikat, bussit ja jopa Notre Dame de Fourvière -kirkolle vievä funikulaari) ja jonka hinta ei päätä huimannut. Yhden vuorokauden lippu maksoi noin kuusi euroa ja pitempikestoisissa lipuissa hinta vuorokautta kohti oli vielä tätäkin edullisempi.

Lyon Saint Exupéry -lentoaseman rautatieasema.

 Bellecourin aukio, josta löytyy mm. turisti-infopiste.

Kaupungissa liikkumista helpottavat selkeä metrolinjasto, jolla pääsee nopeasti liikkumaan hieman pitempiä etäisyyksiä (ilman, että asemilla täytyy kävellä mahdottoman pitkiä matkoja esimerkiksi linjoja vaihdettaessa), sekä kaupungin läpi virtaavat Rhône ja Saône, jotka auttavat huomattavasti hahmottamaan missä päin kaupunkia on kulloinkin liikkeellä. Varsinkin jokien väliin sijoittuvassa toisessa arrondissementissä eli Presqu'îlessä tai Saônen länsirannalle sijoittuvassa Vanhassa kaupungissa (Vieux Lyon) liikuttaessa joet auttavat hyvin hahmottamaan mihin suuntaan ollaan menossa.

Saône.

Vieux Lyon.

Juuri nämä Presqu'îleen sijoittuvat alueet kuten Ainay, Bellecour ja Cordeliers sekä UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nimetty Vanha kaupunki tarjoavat kauniine rakennuksineen ja aukioineen sekä viehättävine kujineen ja ravintoloineen ehkä eniten nähtävää Lyonissa vierailevalla matkailijalle. Näillä alueilla sijaitsee myös lukuisia Lyonille tyypillisiä pieniä ravintoloita, bouchoneja, sekä muita laadukkaita ruokapaikkoja. Ja vaikkei muuten valitsisikaan lomakohteitaan ruokapaikkojen perusteella, on Lyonissa vierailtaessa ehdottomasti tutustuttava sen ruokakulttuuriin, joka tyypillisimmillään on edustettuna juuri pienissä bouchoneissa. Itse hyödynsimme bouchonien ja muiden keskustan ruokapaikkojen tarjontaa sekä lounas- että illallisaikaan. Lounasaikaan ei ollut vaikeaa vain valita jotain kohdalle osuvaa kivannäköistä ravintolaa, mutta illalliselle kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen - varsinkin jos haluaa syömään johonkin tiettyyn ravintolaan tai on yhtään myöhemmin liikkeellä. Puoli kahdeksan tienoilla ravintoloissa saattoi vielä olla vapaitakin paikkoja, mutta vähän sen jälkeen lähes kaikki paikat alkoivatkin olla jo täynnä. Itse teimme pöytävaraukset ravintoloiden verkkosivujen kautta noin pari viikkoa ennen matkaa, mutta varauksen teko onnistunee varmaan vielä paikan päälläkin. Kolmen ruokalajin ateria kahdelle hengelle sekä vajaan puolen litran viini paksupohjaisessa pot-pullossa maksoi yleensä yhteensä noin 70-100 euroa.

 Lyonilaisen bouchonin pienoismalli Le Musée Cinéma et Miniature de Lyonissa.

Tyypillinen lyonilainen bouchon ja esimerkki tyypillisestä kolmen ruokalajin menusta bouchonissa.

Aluksi foie gras de canard maison et son chutney de figues.

 Quenelle de brochet löytyi tyypillisesti bouchonien ruokalistoilta.

 Crème brûlée.

Saint-marcellin -juustoa oli tarjolla miltei jokaisessa Vanhan kaupungin bouchonissa.

 

Lyonilainen paksupohjainen pot.

Ruokaturistien kannattaa piipahtaa myös Part-Dieun aseman läheltä löytyvässä Halles de Lyon Paul Bocusessa, josta löytyy elintarvikkeita vaativampaankin makuun. Ja jos haute cuisine tuntuu omalta jutulta, niin voi tietysti yrittää saada varattua paikkaa Paul Bocusen nimeä kantaviin ravintoloihinkin. Itse koimme olevamme enemmän omassa elementissämme leppoisemmissa bouchoneissa, emmekä edes yrittäneet tehdä varauksia näihin Michelin-tähtiä kantaviin paikkoihin.

Halles de Lyon Paul Bocuse.

 

Bouchonissa.

 

Ruokakulttuuriin tutustumista on mahdollista täydentää päivämatkoilla lähistöllä oleville Bourgognen tai Rhônen viinialueille. Matkailuajankohtamme helmikuussa ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen viinivierailuja silmällä pitäen ja ainoa Lyonin turisti-infon (joka löytyy Bellecourin aukiolta Presqu'îlestä) kyseiselle viikolle tarjoama viinikierros suuntaui Beuajolaisiin ja Mâconiin, joten valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Korkeamman sesongin aikaan viinimatkoja kuitenkin järjestetään myös moniin muihin kohteisiin Lyonin lähialueilla. Retki kesti koko päivän aamuyhdeksästä iltakuuteen ja sen aikana pääsimme tutustumaan paitsi Pouilly-Fuissén Mâconnais-valkoviineihin ja Cru beaujolais -punaviineihin, myös ranskalaiseen maaseutuun ajaessamme läpi Beaujolaisin ja Mâconin alueiden ja pysähtyessämme lounaalle Juliénasin kylässä. Retken varaaminen onnistui turisti-infosta paikan päältä pari päivää ennen varsinaista retkeä.

Beaujolaisin viinialuetta helmikuussa.

Beaujolaisin viinialueeseen tutustumassa.

Gastronomisten vierailukohteiden lisäksi Lyon tarjosi herkkuja myös kaltaiselleni elokuvien ystävälle. Kaikkien elokuvafanaatikkojen pakollinen vierailukohde Lyonissa on tietysti Lumièren veljesten (Auguste ja Louis) entiseen asuintaloon sijoitettu Institut Lumière, joka esittelee näiden elokuvan varhaisten pioneerien työtä, sekä paikka, jossa kuvattiin maailman ensimmäisenä elokuvana pidetty 46-sekunttinen La Sortie de l'Usine Lumière à Lyon (Ranska, 1895). Myös rakennus itsessään on näkemisen arvoinen vierailukohde. Instituutti sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta Monplaisirin alueella ja sinne pääsee helposti metron D-linjalla.

Vähemmän kulttuurihistoriallisen, mutta ainakin omasta mielestäni ihan yhtä mielenkiintoisen vierailukohteen tarjoaa Vanhassa kaupungissa sijaitseva, elokuvarekvisiittaa ja pienoismalleja esittelevä Le Musée Cinéma et Miniature de Lyon. Paikka kannattaa sisällyttää ohjelmaan, mikäli elokuvissa ja tv-sarjoissa käytetyt asusteet, lavasteet ja maskeeraukset tai uskomattoman hienosti toteutetut pienoiskuvaelmat kiinnostavat.

 

Le Musée Cinéma et Miniature de Lyon.

Ruoka- ja elokuvakohteiden lisäksi ehdimme neljän päivän vierailumme aikana vierailla myös mm. Saint-Jean-Baptisten katedraalissa, Notre Dame de Fourvièren basilikassa sekä roomalaisaikaisilla raunioilla. Notre Dame de Fourvièren luota avautuvat myös hienot maisemat Vanhan kaupungin ja Saônen yli Presqu'îlen puolelle. Seuraavaksikin kerraksi jäi vielä nähtävää, sillä emme ehtineet sisällyttää ohjelmaamme edellä mainittuja elokuva-aiheisia kohteita lukuunottamatta ainuttakaan museota, joita niitäkin olisi ollut Lyonissa lukuisia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin itseäni olisivat kiinnostaneet ainakin Musée des beaux-arts de Lyonin taidemuseo, gallialais-roomalaisen ajan Lugdunumia esittelevä Musée et théâtres romains sekä mm. luonnontieteitä ja antropologiaa esittelevä Musée des Confluences. Ehkäpä niihin sitten seuraavalla Lyonin matkalla.

Notre Dame de Fourvière.

 

Aamulenkillä Saônen rannoilla ennen auringonnousua.