Matkailuvuosi 2019

Missä me reissattiin tänä vuonna?

Tammikuussa käytiin perinteinen jääkiekkoreissu Ruotsissa; Luleå & Skellefteå 24.-27.1.

Helmikuussa tehtiin ruoka-, viini- ja kulttuurimatka Ranskaan; Lyon 12.-16.2.

Huhtikuussa Eetu kävi työmatkoilla Belgiassa (Mechelen 1.-6.4) ja Helsingissä (10.-11.4).

Toukokuussa käytiin kaupunkilomalla Tukholmassa (2.-6.5).

Kesäkuun alussa Eetu kävi työreissulla Helsingissä (4.-6.6).

Perinteinen road trip tehtiin tänä kesänä Ruotsiin, jossa kierreltiin 20.6 - 13.7 yöpyen sekä hotelleissa että leirintäalueilla (teltassa).

Heinäkuun lopussa käytiin lomailemassa Itä-Suomessa, Koli oli vielä kokematta, joten käytiin siellä telttailemassa ja sieltä ajeltiin hotellilomalle Imatralle - kotimatkalla yövyttiin vanhempieni mökillä Pohjois-Savossa.

Elokuun alussa kävimme kuntoilulomalla Kuusamossa (Ruka 2.-6.8), vaikkei kovinkaan kaukana Rukasta asuta niin edellisen kerran olin käynyt siellä lukioaikoina (laskettelemassa) - eli siitä oli jo jokunen vuosi aikaa ;-)

Syyskuussa ei reissailtu, lokakuussa Eetu kävi työmatkalla Japanissa (Narita/Tokio - Fukuoka - Sendai - Tokio - Yokohama - Kamakura - Yokohama - Narita/Tokio, 7.-18.10).

Matkailuvuosi saatiin päätökseen marraskuussa, jolloin käytiin Portugalissa (Porto 2.-8.11).

Päivä Kamakurassa

 

Lokakuussa 2019 vietin Japanissa kymmenen päivää, joista suurin osa kului työn merkeissä Fukuokassa (vierailu Kyushun yliopistolla), Sendaissa (vierailu Tohokun yliopistolla) ja Jokohamassa (osallistuminen vuorausmateriaalikonferenssiin). Väliin mahtui kuitenkin myös kaksi välipäivää, joista ensin mainittu tosin kului hotellissa Japaniin juuri tuolloin osunutta Taifuuni no. 19:ää paossa. Toisen välipäivän päätin käyttää tekemällä päivämatkan Jokohamasta läheiseen Kamakuran kaupunkiin, jossa en aiemmilla Japanin vierailuillani ollut käynyt.

Matka Kamakuraan onnistui näppärästi junalla: ensin paikallisjunalla yksi pysäkinväli (noin kolme minuuttia) Sakuragichosta (jossa hotellini oli) Jokohaman asemalle ja siellä vaihto etelään (eli Tokiosta pois päin) menevään junaan Jokosuka-linjalle (Yokosuka-line). Osa kyseisen linjan junista pysähtyy Oofunaan, joten Kamakuraan asti päästäkseen on valittava joko Zushiin, Jokosukaan tai Kurihamaan kulkeva juna, jotka jatkavat vielä Oofunan jälkeenkin. Matka Jokohamasta Kamakuraan kestää noin puoli tuntia. Tokiosta lähdettäessä matka ei oikeastaan olisi sen ongelmallisempi, koska samat junat tulevat Jokohaman asemalle Tokion suunnasta. Sieltäkin lähdettäessä on vain varmistettava, että juna ei jää Oofunaan ja huomioitava noin 30-45 minuuttia pitempi matka-aika.

Junaa vaihtamassa Jokohaman rautatieasemalla.

Kita-Kamakuran rautatieasema.

Itse jäin junan kyydistä Kamakuran pääasemaa edeltävällä pohjoisella asemalla (Kita-Kamakura) tutustuakseni ensin sen lähistöllä sijaitseviin buddhalaistemppeleihin. Lähimpänä asemaa sijaitsee rautatien pohjoispuolelle jäävä Engakun temppeli (Engaku-ji). Kolmensadan jenin (noin kolme euroa) sisäänpääsymaksua vastaan pääsee tutustumaan laajahkoon temppelialueeseen, josta löytyy kauniita rakennuksia, portteja ja puutarhoja, joiden tunnelma on huomattavasti Tokion ruuhkia rauhallisempi - ainakin jos osuu paikalle silloin, kun alue ei ole täynnä turisteja ja paikkaan tutustuvia koululaisia. Ja jos haluaa nautiskella tunnelmasta koko rahan edestä, niin lisämaksua vastaan pääsee nauttimaan matchaa aitoon zen-tyyliin.

Engaku-ji.

Engaku-jin lähistöllä sijaitsevat myös pienemmät, mutta vähemmän turisteja puoleensa vetävät ja siksi ehkä jopa "aidomman" tuntuiset Tokei-jin ja Joochi-jin temppelit. Molempiin pääsee tutustumaan kahdensadan jenin pääsymaksua vastaan ja niihin tutustuminen käy huomattavasti Engaku-jitä nopeammin.

Tokei-ji.

Joochi-ji.

Engaku-jissä, Tokei-jissä ja Joochi-jissä vierailtuani jatkoin matkaa kävellen kohti Kamakuran keskustaa, jolloin seuraavaksi tutustumiskohteeksi osuu Kenchoo-ji, joka on merkittävin ja vanhin Kamakuran zen-buddhalaisista temppeleistä. Temppelin merkitys näkyi paitsi kalliimpana sisäänpääsymaksuna (500 jeniä), myös suurempana määränä sekä länsimaisia turisteja että paikallisia alakoululaisia, joille kaikille tuntui olevan annettu tehtäväksi tutustua paitsi temppeliin, myös käydä kyselemässä paikalle osuvilta länsimaalaisilta kysymyksiä heidän kotimaastaan. Itse jouduin ainakin kuuden koululaisryhmän uhriksi kertomaan tulevani Suomesta, käyneeni Japanissa ennenkin sekä pitäväni japanilaisesta ruoasta - erityisesti sashimista ja okonomiyakista. Lisäksi sain poseerata useammanki koululaisryhmän kanssa todistukseksi heidän opettajilleen, että oppilaat olivat varmasti keskustelleet englanniksi jonkun turistin kanssa.

Kenchoo-ji.

Jatkettaessa matkaa Kenchoo-jistä edelleen Kamakuran suuntaan osuu matkan varrelle vielä yksi pienempi käymisen arvoinen temppeli eli Enno-ji, jonka ohi on kuitenkin helppo kävellä, ellei kiinnitä huomiota tien eteläpuolella olevalle mäelle nouseviin portaisiin vähän ennen kuin tie kulkee lyhyen tunnelin läpi. Enno-ji on myös pienempi temppeli, jonka vetonaulana ovat ihmisiä parempaan elämään pelottelevat patsaat tuonpuoleisessa odottavista kauheuksista. Näitä hirvityksiä pääsee ihastelemaan kahdensadan jenin pääsymaksua vastaan.

Enno-ji.

Tässä vaiheessa olinkin saanut jo melkoisen annostuksen zen-buddhalaisuutta, joten seuraavaksi kohteeksi valikoituikin sopivasti Tsurugaoka hachimanguu, joka on tärkein Kamakuran shintolaispyhätöistä. Itse pyhätön lisäksi alueelta avautuu näkymä parin kilometrin mittaiselle pääkadulle, jonka toisessa päässä avautuu Yuigahaman hiekkaranta. Pääkadun varrella, jokseenkin puolivälissä Tsurugaokasta Yuigahaman rannalle sijaitsee myös Kamakuran päärautatieasema, jonne asti kannattaa pysyä junan kyydissä, mikäli ei halua vierailla Pohjois-Kamakuran zen-buddhalaisissa temppeleissä.

Tsurugaoka hachimanguu.

Lokakuinen Yuigahaman hiekkaranta muutama päivä paikalle osuneen poikkeuksellisen voimakkaan taifuunin jälkeen ei luonnollisestikaan antanut houkuttelevinta kuvaa itsestään, mutta nytkin paikalla silti näytti olevan jonkin verran ulkoilijoita sekä surffaajia. Uskoisin, että kuumempina kesäkuukausina paikka vetää puoleensa huomattavasti enemmän väkeä.

Yuigahama beach.

Kuljettuani Yuigahaman rantaa jonkin verran länteen päin käännyin takaisin sisämaahan päin ja nousin Hasen aseman ohi Kootoku-inin buddhalaistemppeliin, jonka päänähtävyys on 1200-luvulta peräisin oleva noin 13-metrinen Buddhan patsas, jonka onttoon sisustaankin pääsee tutustumaan pientä lisämaksua (20 jeniä) vastaan. Kenchoo-jin tapaan myös täällä paikan zenmäistä rauhallisuutta häiritsivät lukuisat minun lisäkseni paikalla olevat turistit. Tässä vaiheessa olinkin kävellyt jo noin kahdeksan kilometriä ja jalkani kertoivat, että nyt olisi korkea aika harkita matkan jatkamista raiteita pitkin. Niinpä kävelinkin noin puolen kilometrin matkan takaisin Hasen asemalle, ostin 200 jenillä lipun Kamakuran pääasemalle (Hasen ja Kamakuran välinen linja ei ole JR:n linja, joten käytössäni ollut JR-passi ei kattanut tätä väliä toisin kuin matkojani Sakuragichosta Jokohaman kautta Kamakuraan) ja hyppäsin taas junan kyytiin. Kamakurassa vaihdoin taas tutun ja turvallisen JR:n kyytiin ja palasin takaisin Sakuragichoon samaan aikaan kun ilta alkoi jo hämärtyä.

 

Kootoku-inin Suuri Buddha.

In the belly of the Buddha.

 Hasen asemalla.

Jos lähtee liikkeelle heti aamusta, niin Kamakurassa on mahdollista käydä päiväreissulla, mikäli yöpyy joko Tokiossa tai Jokohamassa. Yhteen päivään en kuitenkaan saanut enää mahdutettua vierailuita läheisellä Enoshiman saarella tai tutustumassa Itä-Kamakuran temppeleihin. Myös alueen vaellusreitit olivat kehuttuja, mutta sinne ei ollut mahdollista päästä taifuunin aiheuttamien tuhojen vuoksi. Jotain jäi siis seuraavaankin kertaan.

Road trip 2019

Talven aikana mietittiin, että jos Nemi on vielä olemassa tulevana kesänä, niin käydään koiran jaksamisen mukaan perinteinen road trip Ruotsissa. Ei mennä sen kauemmaksi, jos koiran kunto romahtaa / tilanne vaatii niin on lyhyempi matka takaisin kotiin eikä toisaalta oletettavasti ole niin kuuma kuin olisi Keski-Euroopassa; mummokoiraa ei haluttu rasittaa liiallisella kuumuudella.

Keväällä tehtiin sitten muutamia hotellivarauksia ja sitä myöten alustavia reittisuunnitelmia. Joululahjaksi oltiin ostettu uusi teltta, joten pelkästään hotellimajoituksessa ei ollut tarkoitus yöpyä reissun aikana vaan vaihdella matkan aikana. Moneen kertaan matkan aikana oltiin varsin kiitollisia siitä ettei oltu  kiertämässä Ranskaa tms kauempana, koska Manner-Eurooppa kärvisteli yli kolmenkymmenen asteen helteessä kun taas Ruotsissa ollessamme lämpötila kipusi korkeimmillaan kahteenkymmeneen ja jo se tuntui kuumalta kun oltiin totuttu hieman yli kymmeneen asteeseen.

Matka aloitetiin juhannusviikolla ajamalla ensin Töreen, jossa yövyimme rannan lähellä pienellä leirintäalueella. Uusi teltta päästiin siis koeponnistamaan, ja jollen ihan väärin muista niin saeominaisuudet testattiin heti ensimmäisenä iltana/yönä; hyvin piti teltta vettä, joten ei huolta siis sen asian suhteen (vanha teltta ei ollut enää niin luotettava sen asian suhteen). Koirista etenkin Nemi myös tykkäsi uuden teltan uudesta ominaisuudesta eli eteistilasta, jossa oli mukava makoilla alkuillasta ennen kuin suljettiin makuutilan ovi ja mentiin yöpuulle (sinne otettiin aina koirat myös eli ne eivät saaneet jäädä yöpymään ns eteiseen).

Töressä oltiin vain yksi yö. Seuraavana aamuna tuttujen leirintäaluerutiinien mukaisesti minä käytin koirat lenkillä ja Eetu purki sillä välin teltan ja pakkasi tavarat autoon. Koirien lenkityksen jälkeen ruokin koirat, Eetu kävi suihkussa, minä luin kirjaa istuen piknikviltillä ja syöden aamupalaa, jonka jälkeen minä kävin suihkussa Eetun odotellessa ja sen jälkeen pakattiin koirat ja loput tavarat autoon ja jatkettiin matkaa. Auton nokka suunnattiin kohti Kiirunaa, josta oltiin varattu hotelli neljäksi yöksi.

Kahdeksan vuotta sitten kun tehtiin road trip pohjoiseen (Ruotsi, Norja, Suomi) niin mietittiin, että vielä joskus käydään jossain siellä Björkliden suunnalla "vaeltamassa". Björklidenissä vain oli se huono puoli, että paikan leirintäalue oli surkea; lähinnä kait tarkoitettu karavaanareille kun heille oli varattu parkkipaikkatyylinen alue, ja me jouduttiin teltan kanssa yöpymään lasketturinteen alaosaan - jonnekin epämääräiseen heinikkoon. Lisäkurjuutta sille yölle aiheutti rankkasade, joten yö vietettiin enemmän autossa kuin teltassa ... eikä juuri nukuttua saanut kun täpötäydessä autossa oli huono nukkua (muistaakseni etupenkkejä ei voinut laskea alas).

Niin tai näin, ajatus kävelyretkistä noilla seuduin jäi itämään, mutta aina on kuitenkin päädytty matkustamaan jonnekin muualle. Mutta jotta jonkinlaisia päivävaelluksia päästäisiin testailemaan niin varattiiin se hotellihuone Kiirunan Scandicista, josta oli tarkoitus ajella jonnekin Abiskon suunnalle tekemään jonkinlainen kävelyretki. Mitään megapitkiä reissuja ei voitu tälläkään kertaa suunnitella tekevämme, koska mummokoira (ruotsinlapinkoira Nemi, 14v.). Viime kesänä tosin jo huomattiin se, että koira jaksoi huomattavasti paremmin lenkkeillä metsäpoluilla kuin kaupunkien asfalttiviidakossa, mutta toki matkailu sinällään on jo väsyttävää koirille kaikkine uusine paikkoine ja hajuineen.

Mutta. Kiirunassapa olikin kurja sää. Vettä satoi, satoi ja satoi ja kun ulos meni niin tuuli meinasi lennättää lippalakin päästä. Eipä siinä kelissä kiinnostanut lähteä (oletettavasti) liukkaille vaelluspoluille tallustelemaan. Yhtenä päivänä ajeltiin Kurrevaaraa katsomaan (ennen reissua katseltiin muutamia Äsa Larssonin kirjoihin perustuvia elokuvia) dekkarimaisemia, mutta eipä siellä mitään erityistä näkynyt. Toinen ajeluretki tehtiin ylös tunturiin ja katseltiin kuraiselta tieltä alas kaupunkiin veden valuessa pitkin tuulilasia. Kiiteltiin onneamme siitä että oltiin päätetty yöpyä hotellissa leirintäalueen sijaan ... lueskeltiin kirjoja ja tutustuttiin Kiirunaan koiria lenkittämällä.

Onneksi yhtenä päivänä keliennuste oli jo parempi, joten silloin ajeltiin Riksgränsenille ja Abiskoon. Tuon päivän seikkailulla käytiin parissa-kolmessa kohteessa pienillä kävelyillä upeassa maastossa. Sää ei ollut lämmin, onneksi vettä satoi vain matkalla eikä silloin kun käveleskeltiin, koirat jaksoivat hyvin ja koska vettä ei tippunut taivaalta niskaan niin kameraakin pystyi ulkoiluttamaan.


...jatkuu

Pari sanaa telttailusta

... ja muutama lisäsana leirintäalue-elämästä ylipäätänsä.

Meidän joka kesäinen roadtrip päättyi eilen, vietettiin mainiot kolme ja puoli viikkoa Ruotsissa. Reissun aikana mieleeni pulpahteli muutamia ajatuksia, jotka ajattelin raapustella blogiin. Tässä kirjoituksessa kerron enimmäkseen camping -asioita, myöhemmin kirjoittelen muita mietteitä reissusta (kuten missä kävimme jne).

 Skellefteå Camping

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin leirintäalueilla on enimmäkseen asuntoautoja ja -vaunuja. Sinällään on tietysti ymmärrettävää, että caravaanareille on eniten tilaa ja usein myös niille on varattu ns parhaat paikat leirintäelueelta. Joskus telttailijoille on jokin oma epämääräinen soppi campingin jossain nurkassa, joskus telttailija voi ostaa jonkin paikkanumeron caravaanareitten seasta (paikka joko määrätään respasta tai sen saa itse valita). Käytäntö vaihtelee leirintäalueen mukaan eikä koskaan voi tietää etukäteen millaisella nurmella (jos nurmella) teltta-alue sijaitsee. Toki etukäteen voi tiedustella millainen teltta-alue ko leirintäalueella on tai voi olla jonkinlainen tieto aiheesta jos on vieraillut ko paikassa ennenkin; tähänkin tosin tuli omakohtainen poikkeus, koska eräällä tämän kertaisen reissumme leirintäalueista telttapaikat sijaitsivat muualla kuin muutama vuosi sitten.

Useita kertoja on tullut nähtyä ja koettua, että muut leirintäelueella olijat pitävät teltta-aluetta joutomaana missä voi tehdä mitä vaan. Esimerkkejä elävästä elämästä: siihen voi parkkeerata autot, jotta "omassa leirissä" (se ostettu alue jonka kukin saa käyttöönsä, laittoipa siihen sitten teltan tai asuntoauton/vaunun) olisi enemmän tilaa. Mukava siinä sitten etsiä teltta-alueelta sellaista kohtaa missä olisin tasaisin nurmikko ja muutenkin ideaalisin paikka omalle teltalle kun iso osa tilasta on käytetty ihan muuhun olisi tarkoitus. 

Pöyristyttävin tapaus mitä on nähty useita kertoja ovat koirien ulkoiluttajat. Ne muut leirintäalueella asustelevat ihmiset joilla on koiria mukana (ei tietystikään kaikki, mutta jotkut ...), jotka käyttävät koiransa pissalla / kakalla teltta-alueella. Joskus on löytynyt kakkakikkareita teltta-alueen nurmikolta, onneksi ainakin osa kuitenkin poimii kakat pussiin ja vievät pois. Haluaisitko sinä, että koirani pissivät matkailuautosi sänkyyn? Niinpä niin, me nukumme siinä nurmella (teltassa, mutta silti) - joten mietipä ensi kerralla kun ulkoilutat koiraasi leirintäalueella ...

Itselle koirien kanssa reissatessa yksi pelisäännöistä on se, että koirat käytetään lenkillä / tarpeilla camping-alueen ulkopuolella. Joskus voi olla kiireempi "ulos" kuin joskus toiste, mutta aikuiset koirat jaksavat pidättää kyllä sen verran, että ne muutamat kymmenet / sadat metrit voi kävellä, jotta on sellaisessa paikassa mihin voi antaa koirien vapaasti pissata / kakata. 

Nordic camping, Nora

Snibbens Camping, Ramvik

Loppuun vielä muutama sana turvaväleistä ja toisten "tonttien" kunnioittamisesta. Omia majoja (olivatpa ne sitten telttoja tai asuntoautoja) ei laiteta ihan kiinni toisiinsa, jolloin kullekin asuntokunnalle muodostuu leirintäalueelle "oma pihapiiri". Tätä "tonttia" kuuluisi toisten kunnioittaa, se kuuluu kirjoittamattomiin (nyt kirjoitettuihin) sääntöihin eli toisten pihojen läpi ei kuljeta - älä siis kävele teltan ja auton välistä tai jos huomaat ihmiset piknikviltillä istumassa teltan vieressä tai koirat makaamassa maassa niin kierrä hieman, sinun ei tarvitse kulkea puolen metrin päästä viltistä/ihmisistä/koirista. Ei vaikka siitä olisi ennen päässyt kätevästi taaempana olevaan huoltorakennukseen; yleiset reitit (polut, tiet) on sitä varten että kun niitä kävelee vessoille, keittiöön jne niin ei riko kenenkään leirirauhaa.

Strömsunds Camping

Skellefteå Camping

Kattava tietopaketti telttailusta Euroopassa löytyy Unelmatrippi -blogista :-)

Unelmien matka Japaniin

Tänään ei käyty matkoilla Oulua kauempana, mutta tehtiin kuitenkin jotain matkustamiseen liittyvää, kun osallistuimme OSJYn järjestemään japanin kielen puhetilaisuuteen, jossa pidin puheen aiheesta "Unelmien matka Japaniin". Pääsin siis jo toiseen kertaan nolaamaan itseäni yrittäessäni kertoa jotain julkisesti japaniksi. Koska puheen aihe liittyi hyvinkin läheisesti matkustamiseen, ajattelin julkaista pitämäni puheen myös täällä blogissa:

こんにちは。

名前はHeikkinen Eetu-Pekkaです。

オウル大学の冶金の教師です。

日本に数回行ったことがあります。

日本には、妻と三回 行ったことがあるなす。

加えて、大学と製鉄所にったことがあります。

しかも、学会に多く参加したことがあります。

このスピーチの主題は日本への夢の旅です。

スピーチの間には、日本で再びしたいことを伝えたい。

また、日本でまだやってないことも伝えるつもりです。

日本では、面白い所がとても多くあります。

日本の都市は特に大きいから、全てのものを見つけることができます。

例えば、他の場所にはレコード屋がもっと少ないでも、日本の都市には新しいアルバムと中古アルバムを売る店があります。

私はそれが大好きです。

だから、夢の旅の間には新しい町まで着いたら、Bookoffにいつも最初に行きたい。

それに、商店街とか小さい専門店とかも好きです。

少なくともカメラ屋に行ってレンズを買いたい。

ショッピングに加えて都市では、博物館とかイベントとか他の名所とか沢山あります。

夢の旅の間には、ライブコンサートとかスポーツイベントとかも行きたい。

私はソフトバンクホークスの試合が好きだけれども、阪神甲子園球場で阪神タイガースを見ることがもっと良いでしょう。

他の再度行きたい場所は、東京の中目黒とか名古屋の大須商店街とか神戸の南京町とか横浜の中華街です。

夕方は、昼のショッピングの後にいいレストランに行きたい。

例えば、居心地の良い居酒屋とか日本的料亭とか高い建物にあるバーとかで食べるのが楽しいでしょう。

一般的に言えば日本的料理が美味しいと思います。

但し、私は納豆とサザエが嫌いです。

日本的食べ物について、殆ど全ては好きだから、夕食 が長いでしょう。

一つ食べ物を選択しないといけなったら、一番美味しい日本の食べ物は関西のお好み焼きだと思います。

ここに広島から来た人がいたら、すみません。

広島のお好み焼きは美味しいでも正しくないです。

夢の旅の間に都市に加えて田舎にも行きたい。

山にある旅館とかキャンピングとか楽しいでしょう。

ヨーロッパで沢山キャンプしても、日本ではしたことがありません。

花見が綺麗だが、秋の色がもっと壮大だと思います。

無制限の時間があったら、熊本城にとか姫路城にとか富士山にとか大王わさび農場にまた行きたい。

話したことを全てやるつもりなら、私の夢の旅が長くなりそうです。

幸いに日本で旅行するは、難しくないです。

新幹線とJRパスで早く動けます。

もちろん、最も重要なことは誰と一緒に旅行するかです。

福岡に住んでいる友達と千葉に住んでいる友達に会いたいですが、妻と旅行するのが最も楽しいでしょう。

ありがとうございました。

Katse pysyi tiukasti paperissa koko puheen ajan.

Puheen jälkeen saatiin nauttia pöydän antimista.

Lukemista tälle vuodelle?