Koiranäyttelymatkat

Kun suunnittelee lähtevänsä koiran kanssa näyttelymatkalla ulkomaille täytyy perehtyä vienti-ja tuontisääntöihin. Aiemmin se tarkoitti mm sitä, että koiralta täytyi ottaa ns vasta-ainetesti ja jos hyvä tuuri kävi niin koira sai tulosten tullessa heti papereihinsa merkinnän, jotta matkustaminen on mahdollista. Jos taas oli huono tuuri niin piti odottaa tietty aika rokotusten annosta ennen kuin pystyi otattamaan testin uusiksi (eli kului rahaa ja aikaa). Aiemmin esim Ruotsiin riitti, että koira oli rokotettu ja vasta-ainetestattu ja mitään matolääkkerumbaa ei ollut olemassakaan. Kallis lysti ensin, mutta sitten helppoa kuin mikä.

Meidän ensimmäinen reissu ulkomalle koiranäyttelyyn oli keväällä 2005 kun kävimme Tukholman seutuvilla Södertäljessä lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä ja samalla tutustumassa tulevan koiramme kasvattajaan. Itseksemme olemme käyneet Ruotsissa näyttelyissä myös Tvååkerissa, Tukholmassa, Visbyssä, Norsjössä ja Piteåssa - vaihtelevalla menestyksellä.

Muutaman kerran olen reissannut myös kavereiden kyydillä. Mukavia kimppareissuja on tehty niin Tukholmaan isoihin näyttelyihin, Tromssaan Norjan sertejä hakemaan (vaati usiamman reissun - mutta hyvässä seurassa on kiva reissata) kuin Trehörningsjööhön lappalaiskoirien tuplaerkkariin.

Helpoin tapa on matkustaa koiranäyttelyyn ulkomaille on hypätä koiranäyttelybussiin. Tietysti silläkin tavoin matkustettaessa pitää itse ilmoittaa koira näyttelyyn, ottaa selville vienti/tuontisäännöt (esim aiemmin Baltiaan matkustettaessa tarvitsi madotuksen, minkä ottaminen riitti kun sen teki ennen matkaa kotiseudulla. Nykyisin kun Suomi vaatii madotuksen paluumaassa niin pitää madottaa koira siellä jossain - ilmeisesti tämä onnistuu useimmissa koiranäyttelyissä, mutta sekin pitää selvittää etukäteen ja ostaa matolääkkeet valmiiksi mukaan) ja omata pitkä pinna. Sillä reissussa voi sattua kaikenlaista eikä kannata olla matkassa "minäminäminä" -asenteella. Helpointa on, kun luottaa, että muut luovivat bussin oikeaan osoitteeseen jossain vaiheessa - yleensä jopa niin, että ehditään näyttelyyn/laivaan/minnelie ;)

Bussilla matkustettaessa koirat matkustavat häkeissä linja-auton perällä (penkit on otettu pois) ja ihmiset sitten edempänä. Auttaa huomittavasti jos koira osaa matkustaa autossa eikä kitise/hauku koko matkaa. Yleinen ilmapiirikin on parempi tuolloin. Toisinaan närää aiheuttaa, kun jotkut kuvittelevat, että juuri heidän Sessunsa tarvitsee erityiskohtelua ja voi syystä yy ja än matkustaa omistajansa vierellä penkillä poissa koirien häkkitiloista.

Ensimmäisen kerran bussimatkalle kohti koiranäyttelyä me hyppäsimme syksyllä 2006 ja kohteena oli Puolassa järjestetty maailmanvoittajanäyttely. Kyseessä oli myös ensimmäinen mv-näyttely johon olemme osallistuneet. Matka oli kaikinpuolin tapahtumarikas, eikä vähiten siksi, että linja-auto hajosi jo ennen Jyväskylää. Kuljimme hinauksessa Jyväskylään, jossa yövyimme ja seuraavan päivän ohjelma oli tiukempi kuin mitä aiemmin oli suunniteltu. Liettuan majapaikassa oltiin joskus yöllä ja näinollen koko pitäjästä jäi melko surrealistinen käsitys. Matka huipentui kuitenkin kun koirastamme tuli maailmanvoittaja (vsp) vuosimalli 2006 :)

Kuta kuinkin samalla porukalla teimme myös kaksi reissua Riikaan, Latviaan. Tosin toinen reissuista hyytyi allekirjoittaneella Helsinkiin, koska olin napannut jostakin itselleni noroviruksen eikä matkustamisessani ollut enään mitään mieltä. Onneksi kaveri auttoi ja sain mennä hänen luokseen sairastamaan pariksi päiväksi. Eetu ja koirat jatkoivat bussimatkaa Riikaan ja kävivät pokkaamassa menestystä näyttelystä. Toisella Riikan reissulla olin mukana koko matkan ja pääsin todistamaan kun koiramme sijoittui isossa kehässä isossa näyttelyssä (Nemi oli joko ryp4 tai ryp5 :)).

Linja-autoreissuja olemme tehneet myös Tallinnaan (Viroon), Harstadiin (Norjaan) ja Tukholmaan (Ruotsiin).

Harstadissa

Asuntoautossa matkalla Tukholmaan

Poznanissa Puolassa syksyllä 2006. Tuore maailmanvoittaja. 

Laivalla - Vaasa-Umeå.