Road trip (osa 7)

Kolmastoista reissupäivä - keskiviikko 21.6

Keskiviikkoaamuna herättiin auringonpaisteisessa Edamissa, normaalin aamurutiinin tapaan käytin koirat kävelyllä sillä välin kun Eetu purki leirin (pakkasi teltan ja muut tavarat autoon). Sain kävellä koirien kanssa hieman pidemmälle, jotta ne malttoivat käydä aamutarpeillaan. Koiria kun kiinnosti kovasti laitumilla olleet eläimet, siellä ei ollut pelkästään lehmiä vaan myös kaniineja, erilaisia lintuja ja lampaita. Lopulta koirat saivat tehtyä asiansa ja palasin niiden kanssa takaisin leirintäalueelle. Ruokin koirat, kävin suihkussa piharakennuksessa jonne oli tehty pari pientä suihkukoppia ja vessaa. Syötiin jotain edellisillalta jääneitä leivonnaisia aamupalaksi ja hypättiin autoon ja jatkettiin matkaa.

Ensin käytiin katsomassa jotain alankoa (joku kuivunut järvi, joka taisi olla jopa maailmanperintökohde), löydettiin joku pikkupitäjä, jossa haisi ällöttävälle (=sipulille). Ei viihdytty siellä pitkään. Tuon pienen turisteilun jälkeen ajettiin kohti Amsterdamia, Amsterdamin aamuruuhkassa jollekin kehätielle ja sieltä suunnisteltiin oikealle (A2) moottoritielle kohti Utrechtia, jonne ei kuitenkaan menty vaan jatkettiin siitä ohi kääntyen tielle A12.

Päivän ensimmäinen varsinainen turisteilu tehtiin toisessa hollantilaisessa juustopitäjässä eli Goudassa, joka oli selvästi Edamia isompi paikka, mutta sieltäkin löytyi turisteille ihmeteltävää. Jollain keskustorilla oli markkinat/kirppis, jossa käytiin pyörimässä. Lisäksi tehtiin juustomaisia ostoksia, käytettiin koirat kaupunkikävelyllä ja otettiin kuvia.

Goudaan ei jääty yöpymään eikä muutenkaan pidemmäksi aikaa vaan jatkettiin automatkailua. Ensin kohti Rotterdamia, sieltä Antwerpenin ohi ja lopulta ajettiin Gentin keskustaan - auto parkkitaloon muutamaksi tunniksi ja koirien kanssa kuumaan belgialaiskaupunkiin tutustumaan. Visiitti aloitettiin ostamalla kylmät kahvit lähimmästä kahvilasta, koirat saivat samalla vettä. 

Kun oltiin kierrelty Gentiä tarpeeksi niin jatkettiin matkaa ja lähdettiin etsimään seuraavaa yöpymispaikkaa. Päädyttiin Belgian ja Ranskan rajan tuntumaan Tournai -nimiseen kaupunkiin. Tournai on jäänyt mieleen järjettömän kuumana paikkana. Vielä myöhään illalla oli yli 30 astetta lämmintä - iltakävelyllä kannettiin vettä mukana ja juotettiin koiria moneen otteeseen. Kivikaupungista kuumuus hohkasi taloista. Puistoissa oli huomattavasti mukavampi kulkea, etenkin koirien mielestä. 

Leirintäalueella koirat(kin) saivat -tietysti- belgialaista vohvelia ;-)

Märkä kylmä pyyhe on toimiva viilennyskeino koirille kuumilla keleillä

363,4 km

Road trip (osa 6)

Kahdestoista reissupäivä - tiistai 20.6

Aamutoimista ei muuta erikoista sanottavaa kuin, että vaihteeksi lenkki jossain hollantilaismetsikössä. Siellä kun risteilin joillain poluilla mietin hetken joudunko hukkaan vai minne. En eksynyt, reitti oli kiva ja koirat saivat tehtyä asiansa, joten kaikin puolin kaikki ok. Joten kamojen pakkauksen jälkeen jätettiin kurnuttava leirintäalue taaksemme ja jatkettiin matkaa. Ensin takaisin moottoritielle kohti Groningenia ja sitten Heerenveeniin päin ja sieltä sitten sinne mikä alunperin oli syynä siihen, että tänä kesänä käytiin telttailemassa muuallakin kuin Ruotsissa. Minä näet halusin nähdä / käydä Alankomaiden pengertiellä eli nähdä sekä meri että IJsselmeer. Tien varrella pysähdyttiin pari kertaa, toisessa paikassa käytiin myös huoltoasemalta ostamassa aamupala.

Pengertien jälkeen ajeltiin kaverin vinkistä tutustumaan Enkhuizen nimiseen hollantilaiskaupunkiin, joka oli kyllä todella nätti pikkupitäjä. 

Enkhuizenista jatkettiin pienempiä teitä Hollantiin tutustumista ja seuraavana kohteena oli niin ikään kaunis pikkukaupunki Edam. 

Ostettiin juustoa, joka säilyi syömäkelpoisena kotiin asti.

Edamin kaupunkikävelyn jälkeen olikin jo aika etsiä seuraava yöpymispaikka. Eetu käväisi paikallisessa turisti-infossa kysymässä mistä löytyisi lähimmät leirintäalueet. Saatiin ajo-ohjeet Strandbad -campingille, jonka portilla käytiin toteamassa ettei sinn saa mennä koirien kanssa. Jatkettiin rantatietä pois päin kylästä eikä matkaa tarvinnut jatkaa kuin noin kilometrin verran kun löydettiin pieni kiva maalais-camping. Se siis oli jonkun maatilan yhteydessä, respan ukkeli kertoi, että viiden-kuuden kieppeillä (illalla) portti suljetaan kun likeisen laitumen lehmät haetaan navettaan. Sama lehmäkulkue siirtyi aamulla taas ulkoruokintaan. Kapean autotien pientareelle oli parkkeerannut useampi surffari autonsa, ilmeisesti niitä ei pelottanut, että lehmät tönisivät lommoja heidän peltilehmiin. 

Iltalenkillä kun käytiin koirien kanssa niin aukaisin lammasportin ja kävin nurmipenkereellä ottamassa muutama maisemakuvan suuntaan jos toiseenkin. 

Vasemmalla tuolla kauempana näkyy se leirintäalue jonne meitä (ts koiria) ei huolittu. Oikealla se ranta-autotie, tien reunassa olleet surffareiden autot ja niiden toisella puolen meidän camping. 

Iltakävelyltä löydettiin vielä yksi turistipiipahdus ja koirille ihmeteltäväksi monenmoisia eläimiä. Tien varrella (ja tiellä) oli paljon lehmän kakkaa - mikä ei tokikaan ollut mikään yllätys - mutta siinä sai varoa ettei itse astu läjiin ja ettei koirat söisi kovin paljoa lehmänläjiä. 

253,2 km

Road trip (osa 5)

Yhdestoista reissupäivä - maanantai 19.6

Normimeininki, käytin koirat aamulenkillä kävellen jotain saksalaista omakotitaloalueen katua pois päin leirintäalueelta ja sitten kun koirat oli tehneet tarpeensa käännyin takaisin päin. Yksi toinen koiranulkoiluttaja nähtiin, joku mies joka talutti bordercollieta. Mies tervehti minua ranskaksi. Reissussa sitä oppi tavakseen sanoa jonkun huomen/päivää kohteliaisuuden milloin milläkin kielellä - jotkut tuntuivat sanovan omallaan. Itsestä tuntui, että jos sanoisin "huomenta" niin juur kellään ei olisi aavistustakaan siitä mitä olisin sanonut ... 

Oli miten oli. Aamu oli aurinkoinen. Koirat saivat lenkkinsä ja aamupalansa. Teltta ja muut tavarat päätyivät taas järjestyksessä autoon. Kävimme pesulla ja jatkoimme matkaa. Palattiin pikkuteitä - joiden varrella oli paljon joulukuusi viljelmiä - takaisin nro 1 moottoritielle, jota ajettiin kohti Bremeniä, ei kuitenkaan menty ko kaupunkiin vaan ohitettiin se ja käännyttiin motarille 28 kohti Oldenburgia. Oldenburgin nurkilla vaihdettiin taas tietä, jota pitkin ajeltiin rannikolle Wilhelmshaven -nimiseen kaupunkiin. 

Wilhelmshavenissa ajettiin kaupungin keskustaan, hetken tuntui, että oliko se virheliikku - mutta kun oltiin saatu auto johonkin parkkitaloon ja päästiin kävelylle kaupungin keskustaan niin paikka vaikuttikin ihan kivalta. Taas oli kuuma päivä, joten kannoin selässä reppua jossa oli muutama pullo vettä ja juomakupit koirille - muutamaan otteeseen kaupunkikävelyn aikana pysähdyttiin antamaan koirille juotavaa. Tuo käytäntö on opittu kantapään kautta, eräänä kesänä Eetu sai käydä useammassa liikkeessä Kölnin keskustassa ennen kuin löysi jonkun astian (en muista ostiko vai saiko jostain jonkun muovikipon) ja vettä kun oli hillitön helle ja koirilla melkoinen jano ... Nykyisin sitä hiostaa repulla selkänsä ennemmin kuin ahdistuu kun koirilla on jano eikä vettä mailla eikä halmeilla. 

Wilhemshavenista lähdettyämme jatkoimme pienempiä teitä tutustuen tuohon osaan Saksaa, jonka ranta kuuluu Vattimeren kansallispuistoon (Unesco). Käytiin muutamissa pikkukaupungeissa / kylissä (Schillig, Harlesiel, Carolinensiel). Sää oli liian kuuma, joten pitkään ei missään turisteltu.

Käytiin myös katsomassa rantaa. Tosin tehtiin siellä u-käännös ja räpsästiin muutama kuva samalla. Saksalaisille ranta on sitten ehkä vähän jännenpi juttu? Rannassa oli suuren suuri (maksullinen) parkkialue ja sitten aita ja satoja karavaanareita - näky sinällään oli aika huvittava (kuvassa siitä vain murto-osa), muttei niin hauska että oltaisiin haluttu maksaa parkkimaksu ja ihmetellä paikkaa pidempäänkin. 

Kun oltiin aikamme ihmetelty pieniä kyliä ja saksalaista maaseutua niin otettiin suunnaksi ensin Aurich ja sitten Leer, joihin kumpaankaan ei menty vaan jatkettiin Hollannin puolelle ja ajeltiin kohti Groningenia. Karttakirjasta olin katsellut, että minne siellä oli niille seuduille merkitty leirintäalueita eli että mistä päin kannattaisi alkaa campingia etsimään. Yksi hukka tehtiin ennen kuin yöpymispaikka löydettiin jostain Harenin läheltä. Leirintäalue jäi itsellä mieleen sammakoiden kurnutuksesta (ovat äänekkäitä otuksia, varsinkin jos niitä on paljon), Nemi muistanee paikkaa lämmöllä kun siellä oli koirauimaranta (jonne se pääsi) ja Kiki ehkä tykkäsi syödä nurmikolta kaniinin kakkaa ja katsella vuohia aitauksessa. 

Kyseiselle leirintäalueelle plussapisteet vielä hyvistä lenkkeilymaastoista / poluista.

405,7 km