10. Julkinen liikenne toimi hyvin. Malpensan lentokentältä keskustaan pääsee helposti junalla, jolla on keskustan alueella useampia pysähdysasemia (Centrale, Garibaldi, Cadorna), joista voi valita itselleen sopivimman. Kaupungissa liikkuminen onnistuu hyvin jo pelkkää metroa käyttäen (vuorokausilippu 4,5 euroa), mutta jos se ei riitä, niin samalla lipulla saa nousta linja-autojen ja ratikankin kyytiin.
9. Muotia ja museoita. Milanohan on tunnetusti yksi muodin keskuksista, minkä lisäksi Milanon matkamme osui helmikuun lopun muotiviikolle, joten aihetta ei voi oikein sivuuttaakaan, vaikkei se omiin kiinnostuksen kohteisiin kuulukaan. Ja vaikkemme mihinkään muotiviikon tapahtumiin osallistuneetkaan (ja vaatteidenkin osto rajoittui yhteen kravattiin ja pariin T-paitaan), niin pakkohan se on myöntää, että kaupungin keskustassa oli keskimääräistä enemmän huippumuotiin keskittyneitä kauppoja sekä muodikkaasti pukeutuneita vastaantulijoita. Muodin lisäksi toinen asia, jota ei Milanossa voinut välttää, olivat lukuisat museot, joissa pääsee tutustumaan muihinkin aiheisiin kuin vain eri aikojen taiteisiin ja historiaan (jopa teräksen valmistukseen! - ks. alla), ja joissa saisi halutessaan kulutettua enemmänkin aikaa.
8. Duomo. Milanon keskusaukiota (Piazza del Duomo) hallitseva tuomiokirkko on vakuuttava näky niin ulkoa kuin sisältäkin ja on helppo uskoa, että sen rakentamiseen on saatu kulutettua aikaa satoja vuosia. Myös näkymät kirkon katolta olisivat kuulemma olleet näkemisen arvoiset, mutta päätimme kuitenkin jättää ne väliin sateisesta säästä johtuen.
7. Duomon vieressä sijaitseva Galleria Vittorio Emanuele II osoittaa, että ostoskeskus voi näyttää muultakin kuin amerikkalaiselta shopping mallilta. Itse keskityimme ihastelemaan rakennustaidetta ja syömään italialaista jäätelöä sen sijaan, että olisimme edes kuvitelleet rahojemme riittävän paikasta löytyvissä liikkeissä (Prada, Gucci, Louis Vuitton, jne.) shoppailuun.
6. Metallurgiaa ja kuugeologiaa. Tekniikan ja luonnontieteen museo ei omasta mielestäni kokonaisuutena ihan vetänyt vertoja Berliinin vastaavalle, vaikka kaikenlaista kivaa täältäkin löytyy. Itselleni jäivät da Vincin laitteita paremmin mieleen esillä ollut kuukivi sekä varsin kattavat prosessitekniikkaa esitettelevät osiot, joista löytyi jopa teräksen valmistusta esittelevä osio.
5. Ravintolat ja niiden puute. Matkaoppaat olivat varoitelleet Milanossa syömisen olevan kallista, mutta itse pystyimme kyllä löytämään ihan hyvää ruokaa suhteellisen edullisestikin - toki emme yrittäneetkään hakeutua parhaimmilla paikoilla sijaitseviin fine dining -paikkoihin. Yllätys oli se, että ravintoloita tuntui olevan vähemmän kuin muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa ja parina iltana sopivaa ruokailupaikkaa joutui etsimään vähän pitempäänkin - varsinkin kun olimme yleensä liikkeellä paikallisten illallisaikaa aiemmin.
4. Castello Sforzesco ja Parco Sempionen puisto. Duomon (ja sen edessä olevan aukion) lisäksi toinen Milanon keskustan aluetta hallitseva rakennus on Sforzan herttuasuvun mukaan nimetty ja nykyisin useita museoita sisältävä linna Castello Sforzesco sekä sen vieressä sijaitseva puisto, josta löytyi myös merkitty juoksulenkki lenkkeilijälle. Castello Sforzescossa riitti näkemistä niin itse rakennuksena kuin sisällä olevissa museoissakin.
3. Como-järvi. Tällä matkalla emme poistuneet itse Milanon kaupungista muuta kuin lentokentälle matkatessamme, mutta tässä yhteydessä on hyvä mainita myös lähistöltä löytyvä Como-järvi, jonka kauniissa maisemissa telttailimme autolomallamme pari kesää sitten. Lentäen Milanoon matkustaville on auton vuokrauksen lisäksi tarjolla valmismatkoja niin Comolle kuin toisellekin lähistön järvelle (Maggiore).
2. Divareita - onko noita? Itseäni on jo pitkään harmittanut se, kuinka nykyisin on entistä vaikeampaa löytää levykauppoja ja varsinkaan käytettyjä levyjä kauppaavia divareita. Siksipä yksi Milanon matkan yksi miellyttävimmistä yllätyksistä oli se, että sieltä löytyi useampiakin käytettyjen levyjen kauppoja, joista perinteisimmissä myytiin jopa kasetteja(!). Erityisesti Naviglin alueelta löytyi useampia divareita, joista mukaan tarttui muutamia seiskatuumaisia.
1. Viimeinen ehtoollinen. Milanon The Nähtävyys on tietysti Leonardo da Vincin Il Cenacolo, jonne piti hankkia liputkin hyvissä ajoin ennen varsinaista matkaa. Lippujen varaus ja maksaminen netin kautta onnistui kuitenkin helposti, joten jos matkustusaika on tiedossa hyvissä ajoin ennen matkaa niin lippujen hankinnan ei pitäisi olla mikään suurempi ongelma. Itse kuvahan on yksi käytetyimmistä, kopioiduimmista ja tunnetuimmista kuvista koko läntisessä maailmassa, minkä vuoksi itse teosta vakuuttavampaa olikin tunne siitä, että on katsomassa sitä oikeaa maalausta eikä mitään sen miljoonista kopioista.
