Road trip (osa 6)

Kahdestoista reissupäivä - tiistai 20.6

Aamutoimista ei muuta erikoista sanottavaa kuin, että vaihteeksi lenkki jossain hollantilaismetsikössä. Siellä kun risteilin joillain poluilla mietin hetken joudunko hukkaan vai minne. En eksynyt, reitti oli kiva ja koirat saivat tehtyä asiansa, joten kaikin puolin kaikki ok. Joten kamojen pakkauksen jälkeen jätettiin kurnuttava leirintäalue taaksemme ja jatkettiin matkaa. Ensin takaisin moottoritielle kohti Groningenia ja sitten Heerenveeniin päin ja sieltä sitten sinne mikä alunperin oli syynä siihen, että tänä kesänä käytiin telttailemassa muuallakin kuin Ruotsissa. Minä näet halusin nähdä / käydä Alankomaiden pengertiellä eli nähdä sekä meri että IJsselmeer. Tien varrella pysähdyttiin pari kertaa, toisessa paikassa käytiin myös huoltoasemalta ostamassa aamupala.

Pengertien jälkeen ajeltiin kaverin vinkistä tutustumaan Enkhuizen nimiseen hollantilaiskaupunkiin, joka oli kyllä todella nätti pikkupitäjä. 

Enkhuizenista jatkettiin pienempiä teitä Hollantiin tutustumista ja seuraavana kohteena oli niin ikään kaunis pikkukaupunki Edam. 

Ostettiin juustoa, joka säilyi syömäkelpoisena kotiin asti.

Edamin kaupunkikävelyn jälkeen olikin jo aika etsiä seuraava yöpymispaikka. Eetu käväisi paikallisessa turisti-infossa kysymässä mistä löytyisi lähimmät leirintäalueet. Saatiin ajo-ohjeet Strandbad -campingille, jonka portilla käytiin toteamassa ettei sinn saa mennä koirien kanssa. Jatkettiin rantatietä pois päin kylästä eikä matkaa tarvinnut jatkaa kuin noin kilometrin verran kun löydettiin pieni kiva maalais-camping. Se siis oli jonkun maatilan yhteydessä, respan ukkeli kertoi, että viiden-kuuden kieppeillä (illalla) portti suljetaan kun likeisen laitumen lehmät haetaan navettaan. Sama lehmäkulkue siirtyi aamulla taas ulkoruokintaan. Kapean autotien pientareelle oli parkkeerannut useampi surffari autonsa, ilmeisesti niitä ei pelottanut, että lehmät tönisivät lommoja heidän peltilehmiin. 

Iltalenkillä kun käytiin koirien kanssa niin aukaisin lammasportin ja kävin nurmipenkereellä ottamassa muutama maisemakuvan suuntaan jos toiseenkin. 

Vasemmalla tuolla kauempana näkyy se leirintäalue jonne meitä (ts koiria) ei huolittu. Oikealla se ranta-autotie, tien reunassa olleet surffareiden autot ja niiden toisella puolen meidän camping. 

Iltakävelyltä löydettiin vielä yksi turistipiipahdus ja koirille ihmeteltäväksi monenmoisia eläimiä. Tien varrella (ja tiellä) oli paljon lehmän kakkaa - mikä ei tokikaan ollut mikään yllätys - mutta siinä sai varoa ettei itse astu läjiin ja ettei koirat söisi kovin paljoa lehmänläjiä. 

253,2 km

Road trip (osa 5)

Yhdestoista reissupäivä - maanantai 19.6

Normimeininki, käytin koirat aamulenkillä kävellen jotain saksalaista omakotitaloalueen katua pois päin leirintäalueelta ja sitten kun koirat oli tehneet tarpeensa käännyin takaisin päin. Yksi toinen koiranulkoiluttaja nähtiin, joku mies joka talutti bordercollieta. Mies tervehti minua ranskaksi. Reissussa sitä oppi tavakseen sanoa jonkun huomen/päivää kohteliaisuuden milloin milläkin kielellä - jotkut tuntuivat sanovan omallaan. Itsestä tuntui, että jos sanoisin "huomenta" niin juur kellään ei olisi aavistustakaan siitä mitä olisin sanonut ... 

Oli miten oli. Aamu oli aurinkoinen. Koirat saivat lenkkinsä ja aamupalansa. Teltta ja muut tavarat päätyivät taas järjestyksessä autoon. Kävimme pesulla ja jatkoimme matkaa. Palattiin pikkuteitä - joiden varrella oli paljon joulukuusi viljelmiä - takaisin nro 1 moottoritielle, jota ajettiin kohti Bremeniä, ei kuitenkaan menty ko kaupunkiin vaan ohitettiin se ja käännyttiin motarille 28 kohti Oldenburgia. Oldenburgin nurkilla vaihdettiin taas tietä, jota pitkin ajeltiin rannikolle Wilhelmshaven -nimiseen kaupunkiin. 

Wilhelmshavenissa ajettiin kaupungin keskustaan, hetken tuntui, että oliko se virheliikku - mutta kun oltiin saatu auto johonkin parkkitaloon ja päästiin kävelylle kaupungin keskustaan niin paikka vaikuttikin ihan kivalta. Taas oli kuuma päivä, joten kannoin selässä reppua jossa oli muutama pullo vettä ja juomakupit koirille - muutamaan otteeseen kaupunkikävelyn aikana pysähdyttiin antamaan koirille juotavaa. Tuo käytäntö on opittu kantapään kautta, eräänä kesänä Eetu sai käydä useammassa liikkeessä Kölnin keskustassa ennen kuin löysi jonkun astian (en muista ostiko vai saiko jostain jonkun muovikipon) ja vettä kun oli hillitön helle ja koirilla melkoinen jano ... Nykyisin sitä hiostaa repulla selkänsä ennemmin kuin ahdistuu kun koirilla on jano eikä vettä mailla eikä halmeilla. 

Wilhemshavenista lähdettyämme jatkoimme pienempiä teitä tutustuen tuohon osaan Saksaa, jonka ranta kuuluu Vattimeren kansallispuistoon (Unesco). Käytiin muutamissa pikkukaupungeissa / kylissä (Schillig, Harlesiel, Carolinensiel). Sää oli liian kuuma, joten pitkään ei missään turisteltu.

Käytiin myös katsomassa rantaa. Tosin tehtiin siellä u-käännös ja räpsästiin muutama kuva samalla. Saksalaisille ranta on sitten ehkä vähän jännenpi juttu? Rannassa oli suuren suuri (maksullinen) parkkialue ja sitten aita ja satoja karavaanareita - näky sinällään oli aika huvittava (kuvassa siitä vain murto-osa), muttei niin hauska että oltaisiin haluttu maksaa parkkimaksu ja ihmetellä paikkaa pidempäänkin. 

Kun oltiin aikamme ihmetelty pieniä kyliä ja saksalaista maaseutua niin otettiin suunnaksi ensin Aurich ja sitten Leer, joihin kumpaankaan ei menty vaan jatkettiin Hollannin puolelle ja ajeltiin kohti Groningenia. Karttakirjasta olin katsellut, että minne siellä oli niille seuduille merkitty leirintäalueita eli että mistä päin kannattaisi alkaa campingia etsimään. Yksi hukka tehtiin ennen kuin yöpymispaikka löydettiin jostain Harenin läheltä. Leirintäalue jäi itsellä mieleen sammakoiden kurnutuksesta (ovat äänekkäitä otuksia, varsinkin jos niitä on paljon), Nemi muistanee paikkaa lämmöllä kun siellä oli koirauimaranta (jonne se pääsi) ja Kiki ehkä tykkäsi syödä nurmikolta kaniinin kakkaa ja katsella vuohia aitauksessa. 

Kyseiselle leirintäalueelle plussapisteet vielä hyvistä lenkkeilymaastoista / poluista.

405,7 km

Road trip (osa 4)

Yhdeksäs reissupäivä - lauantai 17.6

Lauantaiaamuna käytin koirat lenkillä ja Eetu purki sillä välin leirin. Sen jälkeen ruokin koirat ja tehtiin omat aamutoimemme ja jätettiin Böda -camping taaksemme ja poistuttiin Öölannista.

Jatkettiin Kalmarista etelään ajaen E22 -tietä ja pysähdyttiin Karlskronassa. "Karlskronan laivastoasema yhdessä eräiden muiden kaupungissa sijaitsevien kohteiden kanssa kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon." (lähde: wikipedia).

Karlskronan keskustassa oli kauniita rakennuksia, paljon ihmisiä, jokin toritapahtuma ja jopa poneilla & aaseilla talutusratsastusta lapsille - mikä oli Kikistä todella jännää (ja ehkä vähän pelottavaakin). Käveltiin sitten hieman syrjemmäksi ja löydettiin jokin kiva puisto, josta koirat tykkäsivät enemmän kuin mukulakivikeskustasta.

Karlskronasta jatkettiin taas tietä E22 eteen päin. Matkan varrelta seurattiin yhdet leirintäalueviitat päätyen johonkin pikkuruiseen campingiin, joka vaikutti kuolleelta - tai siltä, että avaa respan ovensa vasta heinäkuuksi/myöhemmin. Melkoisen iso camping seuraavaksi yöpymäpaikaksemme löytyi sitten Hörby nimisen kunnan alueelta Östrä Ringsjö -järven rannalta. Järven rannalla oli alkuillasta tuulista, mutta kun tuuli laantui niin paikalle ilmaantui todella paljon jotain hyönteisiä ...

Uimaan Nemi ei harmikseen päässyt, koska ranta nyt ei vain oikein ollut koirille tarkoitettu tällä kertaa. Leirintäalueelle menevän tien vieressä oli pyörätie, jolla käytettiin koiria lenkillä. Keli oli lämmin joten käveltiin pyörätietä sopivalta tuntunut matka pois päin ja sitten takaisin. Pyörätien vieressä oli iso lehmiaitaus jonne koirat tähyilivät innostuneesti.

341,3 km

Kymmenes reissupäivä - sunnuntai 18.6

Hörbyssä aamu meni jo totutulla rutiinilla: noustiin ylös, käytiin vuoronperään "puuteroimassa nenät", minä lähdin koirien kanssa lenkille, Eetu purki leirin, tulin koirien kanssa takaisin, annoin koirille aamuruuan (iltaruuan antamisesta ei taida olla yhtään merkintää tässä reissukertomuksessa, mutta tokikin ne siis senkin ovat joka päivä saaneet), Eetu lähti suihkuun, minä hengailin koirien kanssa auton lähellä söin samalla jotain ja ehkä luin kirjaa, Eetu tuli suihkusta, minä menin suihkuun ja Eetu jäi hengailemaan koirien kanssa. Sitten minä kävin tiskaamassa astiat eli koirien kupit ja meidän muoviset juoma-astiat.

Ja sitten jatkettiin taas matkaa. Kymmenen aikoihin oltiinkin jo The Sillalla matkalla kohti Tanskaa. Kööpenhaminan ohitustiellä ei ollut ruuhkaa, joten matka eteni ihan joutuisasti. Tanskan läpi menee hyvät moottoritiet, nopeus on enimmillään 130 - tietyöalueilla (joita ei enää ollut niin paljoa kuin muutama vuosi sitten kun oltiin viimeksi noilla teillä) nopeus on 80, joten ne eivät tajuttomasti menoa hidasta (toki perusmoottoritienopeuksissa ei ajella tuolloin, tietenkään). Toisen maksullisen sillan jälkeen pysähdyttiin tankkaamaan, juomaan kahvit ja käymään kaupassa Nyborgissa. Muutamaan kertaan ollaan aiemmilla reissuilla yövytty Nyborgin leirintäalueella, joten kaupunki oli entuudestaan tuttu.

Tanskan läpi päästiin alle neljässä tunnissa. Saksan moottoritiellä vauhdin hurmasta ei saatu pitkään nauttia, koska toistuvat tietyöt alkoivat melko pian. Yhdessä välissä jouduttiin jopa kiertoreitille. Kun Hampuri alkoi lähestymään niin tiet tukkiintuivat ts liikenne seisoi tämän tästä.

Kun vihdoin oli päästy Hampurin ohi niin oli aika etsiä leirintäalue. Saksassa leirintäalue merkkejä ei moottoriteillä näy, joten Hampurin ohittamisen jälkeen käännyttiin pienemmälle tielle - kohti Stadea leirintäalueen löytymisen toivossa. Kun hetkeen aikaan mitään camping-merkkeihin viittaavaa ei näkynyt niin pysähdyttiin käyttämään koirat pissalla, samalla katsottiin Eetun älypuhelimesta löytääkö se leirintäalueita kyseiseltä suunnalta: ei löytänyt, mutta vastakkaisessa suunnassa olisi. Siispä käännyimmekin ajamaan moottoritien toiselle puolelle kohti Soltauta, eikä tarvinnut pitkästi ajella kun tiellä oli ensimmäinen halutun näköinen teltta-tienviitta. Camping ei tokikaan löytynyt heti vaan ajella sai vielä useita kymmeniä (? pitkältä matka silloin ainakin tuntui ;-) ) kilometrejä ennen kuin olimme oikeassa paikassa.

Yövyimme pienen (teko)lammen rannalla helteisessä Saksassa hanhien ja sorsien kaakatusta kuunnellen.

Tällä kertaa leirintäalue oli jossain pienessä saksalaisessa kylässä (Holm-Seppensen), joten ilta- ja aamulenkit tehtiin jossain asuinalueella omakotitalojen pihoja ihastellen.

608,6 km

Road trip (osa 3)

Seitsemäs ja kahdeksas reissu päivä - torstai 15.6 & perjantai 16.6

Böda Hamn -camping, Öölanti. 

Torstaina herättiin aamulla seiskan aikoihin Arnön leirintäalueelta teltasta, mä lähdin koirien kanssa lenkille ja Eetu jäi purkamaan leiriä (pakkasi tavarat teltasta autoon ja kasasi teltan). Teltta-alue oli aika peränurkassa campingia, joten piti melkoisesti komennella koiria etteivät ne pissisi ennen kuin päästiin alueelta ulos. Aika monella leirintäalueella näki kuinka ihmiset lenkittivät koiransa camping -alueella, koirat kuseksivat mihin sattuu - kakat ihmiset varmaan enimmäkseen keräävät pois, mutta pissailua ei pidetä ilmeisesti minään ongelmana. Itse sitä ajattelee ettei olisi kiva läntätä telttaa nurmikolle mikä on toiminut muiden huussina.

Pääsin tietysti lopulta koirien kanssa alueen ulkopuolelle, jonne tuli joku muukin leiriytyjä koiransa kanssa. Koska oltiin jossain hevonkuusessa niin teitä ei ollut montaa mitä kulkea, minä painelin koirieni kanssa metsäpolulle ja annoin sen toisen valloittaa autotien. Kyllähän maailmaan ja samoille kaduille muitakin koiria mahtuu, mutta Kiki oli turhan kiinnostunut heistä eikä lenkki tahtonut edetä ... siksi väistimme eri suuntaan. Noh, koirat saivat tarpeensa tehtyä ja nuuskuteltua paikallisia hajuja, joten palattiin takaisin teltta-alueelle. Tällä välin Eetu oli saanut tavarat pakattua. Annoin koirille ruuat ja söin itse hieman aamupalaa. Käytiin vuoronperään pesulla ja laitettiin koirat autoon (Nemi sai hypätä itse takapenkille, mutta Kiki nostettiin sinne kun se ei päässyt sinne itse - pois saivat molemmat tulla hyppäämällä itse, toki vasta luvan saatuaan).

Ajettiin kohti Kalmaria, mutta pysähdyttiin päiväkävelylle Oskarhamniin, joka osoittautui pieneksi kaupungiksi jossa Kikille ei meinannut löytyä ruohoplänttiä johon pissata. Kakata se kyllä voi vaikka keskelle kävelykatua, mutta pissapaikkojen kanssa on yllättävän tarkka leidi ... Pienen kävelykierroksen jälkeen hypättiin takaisin autoon ja jatkettiin matkaa. 

Kalmarista käännyttiin Öölantiin menevälle tielle, pitkän (6km) sillan jälkeen oltiinkin jo saaressa. Ensimmäisellä kerralla kun kävimme Öölannissa ei oltu yötä ja käytiin tutustumassa saaren eteläosiin. Toisella kertaa tutustuttiin keskiosiin ja viivyttiin Borgholmin leirintäalueella pari yötä. Tällä kertaa otettiin suunnaksi saaren pohjoisempi osa. Ajettiin tietä nro 136 kauniita maisemia katsellen aina Bödaan asti. Jossain matkan varrella tien vieressä näkyi kaksi aitausta jossa oli kameleja - meinasi siinä silmät pudota päästä, enpä muista olenko ehkä joskus lapsena jossain eläintarhassa nähnyt kameleita? Paluumatkalla niitä ei tietenkään näkynyt enää missään, eli kuvia en niistä saanut. Onneksi google paljasti ettei nähty unta, eli joku muukin on nähnyt ne Öölannin oudot eläimet :-)

Bödassa ei kuitenkaan menty suuresti mainostetuille leirintäalueille (kuuluvat johonkin top kymppiin Ruotsin jossain camping listauksessa) vaan mentiin Böda Hamnin campingille, joka sekään ei ollut mikään pieni leirintäalue muttei ehkä kuitenkaan mikään sirkusalue. Tosin tottakait sieltäkin löytyi minigolfrata, lasten leikkipuisto, lentiskenttä, agilityaitaus, ... ja hiekkaranta ei ollut kovinkaan kaukana alueelta. Rannan tuntumassa käytettiin muutamaan otteeseen koiria lenkillä, sinne oli lyhyempi matka teltalta kuin mitä pääportille / virallista tietä ulos leirintäalueelta. Rantadyyneillä / heinikossapa näkyikin kaniineja, eräällä kerralla kun käytin koiria jollain lenkillä niin Kiki oli just hakemassa kakkapaikkaa niin eiköhän kaniini juossut siitä Kikin "vessa-alueen" lävitse. Loppui äkkiä se kakkahätä ... (teki tarpeensa sitten hieman myöhemmin), Nemi ei edes huomannut kaniinin viuhahdusta kun keskittyi syömään heinää. 

Bödassa oltiin jopa kaksi yötä. Ajomatkan jälkeisenä päivänä lenkiteltiin koiria muutamaan otteeseen, syötiin kyläkaupasta ostettuja eväitä ja lueskeltiin kirjoja ulkosalla. 

Torstaina Nyköping - Böda 411,2 km

Perjantaiaamuna heräiltiin klo 7, käytettiin koirat yhdessä aamulenkillä, jonka jälkeen minä & koirat syötiin aamiaista ja Eetu kävi juoksemassa. Kun Eetu tuli takaisin käytiin vuoronperään saniteettitiloissa ja lähettiin sitten ajelulle. Käytiin katsomassa Långe Erik -majakkaa, autot sai parkkiin jonkin matkan päähän majakasta. Koirat tietysti matkaan ja kävelylle kohti majakkaa. Alkumatkasta oli metalliritilä, joka estää ettei eläimet mene ko alueelle, siitä kannettiin koirat yli. Majakan ihmettelyn (sinne ei päässyt sisälle) lisäksi kierrettiin saari jotain luontopolkua pitkin, joka tosin välillä ei ollut polku ollenkaan vaan melkoista kivikkoa. Nemi oli hieman villinä kun se olisi tahtonut aaltoihin leikkimään.

Kuvassa etualalla ne metallit joiden yli koirat kannettiin.

Majakan ihastelun jälkeen jatkettiin autolla matkaa, katseltiin matkan varrelta hienoja maisemia ja pysähdyttiin ottamaan jotain kuviakin rannasta. Seuraavaksi pysähdyttiin jossain (jonka nimeä en muista) mistä lähti jotain luontopolkuja (eri mittaisia). Käytiin sitten koirien kanssa kiertämässä jokin muutaman kilometrin mittainen lenkki, jonka varrelta löytyi muun muassa lehmänpaskaläjiä. Siinäpä sitä sitten saikin olla tarkkana ettei itse astuisi läjään eikä koirat kovin paljoa herkuttelisi ... Jossain välissä oltiin melko likelläkin lehmiä, jotka söivät heinää rantaniityllä. Eläinten ja meidän välissä ei ollut mitään aitaa, jossain välissä Nemi ja Kiki havaitsivat lehmien (oli siellä joku sonnikin) olemassaolon ja jotain taisivat niille huudellakin (lehmät eivät välittäneet tuon taivaallista koirien jutuista). Luontopolkuretken jälkeen käytiin ihmettelemässä vielä jotain vanhoja kiviä (ajettiin autolla sinne) jossain keskellä ei mitään. Kivipaikassa satoi vettä, joten koirat (ja minä) eivät käyneet ulkona ollenkaan vaan odottivat autossa. Kivipaikan jälkeen ajettiin kaupalle ostamaan loppupäiväksi syötävää ja sen jälkeen mentiin takaisin leirintäalueelle, jossa satoi hetken aikaa joten oltiin teltassa sen aikaa. Sade oli tosiaan onneksi lyhyt joten loppupäivä saatiin viettää ulkona teltan vieressä picnic-huovalla oleillen ja välillä koiria lenkittäen. Telttaan mentiin nukkumaan joskus yhdeksän-kymmenen aikoihin.

Turistikilometrit perjantaina 58,3.