Road trip 2018

Viime kesän autoreissu suuntautui "vain" Ruotsiin ja Norjaan, syynä siihen ettei menty Tanskaan tai siitä pidemmälle oli alunperin se ettei vanhaa koiraa viitsinyt "raahata" hirmu kauas, varsinkaan jos olisi kovin helteistä. Säitä nyt on huono ennustaa, mutta olettaa voi, että Norjan rannikolla ei ole ihan niin kuuma kuin vaikka Ranskassa. Ruotsista löytyy paljon uutta kivaa nähtävää ja meillä on siellä jo useita suosikkikohteita minne palataan mielellämme uudestaan ja uudestaan, joten reissu oli todella onnistunut "vaikkei päästy kauemmas" :-)

Tällä kertaa koirien käytin koiria pari kertaa nauttimassa matolääkkeitä ennen matkaa ja kerran matkan jälkeen eli toimimme ns 28 vrk:n säännön mukaan. Tämä siksi, koska menimme Ruotsista Norjaan ja Norjasta Ruotsiin plus tietysti Ruotsista Suomeen. Ruotsista Norjaan mentäessä ja Ruotsista Suomeen tultaessa kun pitää olla koira madotettuna.

Matkaan lähdimme 4. heinäkuuta, ajaen Tornion kautta Ruotsin puolelle. Perinteisesti pysähdyttiin Skellefteåssa shoppailemassa ja ulkoiluttamassa koirat. Yöpymispaikka löydettiin Ånäsetistä - paikkakunnan tunnistaa E4-tietä ajellessa kun kylän kohdalla on iso juustohöylä (-patsas). Leiriydyimme Lufta -campingille, josta löytyi hyvää nurmikkoa mihin teltta pystyttää. Metsä / leirintäalueen reuna ei ollut kaukana, joten koiria pääsi ihan kivasti lenkittämään jotain maaseututietä (ja hieman metsäpolkuakin). Tosin hyttysiä oli ihan riesaksi asti siellä metikössä ja hieman teltan likelläkin.

Seuraavana päivänä purettiin leiri ja ajettiin Örnsköldsvikiin, jossa majoituttiin Scandic -hotelliin neljäksi yöksi. Hotellimajoitus siksi kun haluttiin "vaeltaa" eli tutustua Skuleskogenin luonnonpuiston reitteihin päiväretkillä ja rentoutua sitten aina iltaisin - toki leirintäalueillakin voi rentoutua mutta säidenhaltijan oikuista ei voi etukäteen tietää ... Joten kunnon sänky, lämmin suihku ja hyvä aamupala houkutti yhdistämään "wanna-be-vaeltaminen" hotellimajoitukseen ;-)

Skuleskogen oli kyllä elämys mikä kannatti kokea. Maisemat olivat huikeita. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin pisin reittimme eli noin 12 kilometriä, reitti oli haasteellinen ja aikaa taisi kulua neljä-viisi tuntia. Nemi jaksoi upeasti ja Kiki oli ihan onnessaan. Koirat olivat luonnollisesti kokoajan taluttimissa. Muina päivinä retkemme olivat jotain 2-5 km. Lisäksi tietysti käveltiin eri pituisia lenkkejä Örnsköldsvikin kaupungissa koirien kanssa.

Ö-vikistä jatkettiin matkaa palan matkaa rannikkoa etelää kohti kunnes Sundsvallin kulmilla koukattiin sisämaahan ja päädyttiin yöpymään Åreen (Så) ts leirintäalue oli muutama kilometri ennen Åren kylää. Illalla oli tuskaisen paljon öttiäisiä joten pihalla ei paljoa viihdytty. Seuraavana päivänä piipahdettiin Åressa aamukahvilla -ja koiria lenkittämässä- ja jatkettiin matkaamme Norjan puolelle.

Åressa

Oppdal

Kuten yleensäkin noilla seuduin niin maisemat olivat jälleen upeat. Yöpymispaikaksi valikoitui Oppdal, josta löytyi pikkuruinen leirintäalue jonkun laskettelukeskuksen alapuolelta.

Oppdalista matka jatkui aina vain hienompia maisemia ihaillen, niin auton ikkunasta kuin välillä livenäkin. Pysähdyttiin ihailemaan muunmuassa Euroopan korkeinta vesiputousta. Pari seuraavaa yötä oltiin korkeassa hotellissa Atlantin rannikolla Molde nimisessä kaupungissa. [wikipediassa kuva ko hotellista] Hotellin ikkunasta ihailtiin merellä purjehtivia laivoja. Koirien kanssa matkailuun ko hotelli oli ehkä vähän turhan hieno, vaikka toki Kikikin tykkäsi katsella ikkunasta merenkulkijoita. Aamupala oli runsas, joten ansaitsee erityismaininnan :-)

Kun oli aika jättää Molde taaksemme niin ylitettiin jokin vesistö autolautalla; jonotettiin, ajettiin lauttaan, maksettiin matkalippu ja maissa ajettiin ohjeistuksella eli omalla vuorollamme ulos paatista. Matkan varrella pysähdyttiin ottamaan valokuvia, pissattamaan koiria, tankkaamaan autoa, ostamaan syötävää ja kysymään yöpymispaikkaa. Eli Norjassa on kyllä paljon leirintäalueita, mutta läheskään kaikki eivät ole kokoaikaa auki. Koska paikoista ei ollut mitään takeita ovatko edes auki ko päivänä saati saisiko sinne jäädä koirien kanssa, niin sellaiset paikat missä ketään ei näkynyt eikä kuulunut niin hyljättiin eli ei jääty odottamaan omistajan / työntekijän saapumista. Lopulta avoinna oleva camping löydettiin Dovresta. Kyseessä oli melko suuri leirintäelue. Teltta-alueen nurmikko oli ihan hyvä, mutta märäksihän se muuttui kun "tuli sade rankka" - tai no ainakin kohtuullinen ja hieman ukkostakin. Leirintäalueen vieressä oli  jokin vuoristopuro/joki jossa koirat pääsivät hieman kahlailemaan.

Seuraava päivä oli hyvin pitkälti edellisen kaltainen. Ajettiin Norjaa eteenpäin, pysähdeltiin -muun muassa Lillehammerin kelkkaradan vieressä, siellä on siis kisattu olympiamitaleista joku vuosi takaperin- ja löydettiin (ehkä jopa turhan aikaisin) leirintäalue. Camping (Lötenissä) oli pikkuruinen eikä siellä ollut oikein mitään kummempaa, eikä hyviä koirien lenkitysmaastoja. Onneksi oli niin kuuma ettei tehnyt mielikään lähteä pitkille lenkeille, joten lueskeltiin kirjoja teltan vieressä vaihdellen piknikviltin paikkaa, jotta oltaisiin oltu mahdollisimman paljon varjossa.

Lötenistä ajettiin seuraavana päivänä Ruotsin puolelle, tosin ensin pysähdyttiin Kongsvingerissä - jossa ajettiin kukkulalle ihailemaan vanhaa linnoitusta. Ruotsissa oltiin kolme yötä Arvikassa, josta oltiin varattu etukäteen hotellimajoitus. Päivisin kierreltiin ympäri kaupunkia kävellen, joka päivä käytettiin koiria likeisessä järvessä pulikoimassa - sää kun oli aurinkoinen ja todella lämmin. Joskus vuosia aiemmin on yövytty Arvikan leirintäalueella ja kaupungista oli jäänyt positiivinen mielikuva, siksi siis uudestaan sinne. Keskustassa oli yllättävän paljon hotelleja ja ravintoloita niin pieneksi kaupungiksi.

Kongsvingerin linnan pihassa

Nemi rakastaa suihkulähteitä ... :-)

Arvikasta ajettiin Åmålin kautta rannikolle ihailemaan muunmuassa Fjällbackan -kylää, joka osoittautui ainakin heinäkuussa armottavaksi turistirysäksi. Siltä seudulta käytiin useammalla leirintäalueella toteamassa, että täyttä on. Jätettiin sitten rannikkoseutu taaksemme ja teltta pystytettiin lopulta Vänersborgissa ylisuurelle campingille. Jopa telttailijoita oli  useita (ja lisää tuli sen jälkeen kun me oltiin jo leiriydytty). Teltta-alue oli vähän kuin varsinaisen leirintäalueen ulkopuolella, ihan vierestä lähti hyvät lenkkeilypolut - mikä oli sekä hyvä että huono asia, hyvä itselle ulkoiluttaa koiria, mutta hyvä myös muille, joten ulkoilijoita lappasi koirilla ja ilman ohi jatkuvasti ...

Fjällbacka

Nora

Seuraavat kaksi yötä vietettiin meille sopivammalla (pienellä ja kodikkaalla)leirintäalueella Norassa järven rannalla. Campingilla oli uimapaikka niin koirille kuin ihmisillekin ja sieltä oli lyhyt ja mukava (pyörätie järven rannassa) kävelymatka kylän keskustaan. Norassa sää vielä suosi meitä, mutta kun oltiin jo menossa kohti pohjoista niin sadepilviä ei voinut vältellä, joten päädyttiin varaamaan viimeisiksi kahdeksi matkayöksi hotellihuoneet, ensin Sundsvallista ja reissun viimeinen yö oltiin Skellefteåssa. Huoneenvaraaminen oli oikea ratkaisu, koska vettä tuli noiden parin päivän ja yön aikana todella runsaasti.

Tauko Falunissa matkalla Norasta Sundsvalliin

Viimeinen reissupäivä, turisteilua Luleåssa