Päivä Kamakurassa

 

Lokakuussa 2019 vietin Japanissa kymmenen päivää, joista suurin osa kului työn merkeissä Fukuokassa (vierailu Kyushun yliopistolla), Sendaissa (vierailu Tohokun yliopistolla) ja Jokohamassa (osallistuminen vuorausmateriaalikonferenssiin). Väliin mahtui kuitenkin myös kaksi välipäivää, joista ensin mainittu tosin kului hotellissa Japaniin juuri tuolloin osunutta Taifuuni no. 19:ää paossa. Toisen välipäivän päätin käyttää tekemällä päivämatkan Jokohamasta läheiseen Kamakuran kaupunkiin, jossa en aiemmilla Japanin vierailuillani ollut käynyt.

Matka Kamakuraan onnistui näppärästi junalla: ensin paikallisjunalla yksi pysäkinväli (noin kolme minuuttia) Sakuragichosta (jossa hotellini oli) Jokohaman asemalle ja siellä vaihto etelään (eli Tokiosta pois päin) menevään junaan Jokosuka-linjalle (Yokosuka-line). Osa kyseisen linjan junista pysähtyy Oofunaan, joten Kamakuraan asti päästäkseen on valittava joko Zushiin, Jokosukaan tai Kurihamaan kulkeva juna, jotka jatkavat vielä Oofunan jälkeenkin. Matka Jokohamasta Kamakuraan kestää noin puoli tuntia. Tokiosta lähdettäessä matka ei oikeastaan olisi sen ongelmallisempi, koska samat junat tulevat Jokohaman asemalle Tokion suunnasta. Sieltäkin lähdettäessä on vain varmistettava, että juna ei jää Oofunaan ja huomioitava noin 30-45 minuuttia pitempi matka-aika.

Junaa vaihtamassa Jokohaman rautatieasemalla.

Kita-Kamakuran rautatieasema.

Itse jäin junan kyydistä Kamakuran pääasemaa edeltävällä pohjoisella asemalla (Kita-Kamakura) tutustuakseni ensin sen lähistöllä sijaitseviin buddhalaistemppeleihin. Lähimpänä asemaa sijaitsee rautatien pohjoispuolelle jäävä Engakun temppeli (Engaku-ji). Kolmensadan jenin (noin kolme euroa) sisäänpääsymaksua vastaan pääsee tutustumaan laajahkoon temppelialueeseen, josta löytyy kauniita rakennuksia, portteja ja puutarhoja, joiden tunnelma on huomattavasti Tokion ruuhkia rauhallisempi - ainakin jos osuu paikalle silloin, kun alue ei ole täynnä turisteja ja paikkaan tutustuvia koululaisia. Ja jos haluaa nautiskella tunnelmasta koko rahan edestä, niin lisämaksua vastaan pääsee nauttimaan matchaa aitoon zen-tyyliin.

Engaku-ji.

Engaku-jin lähistöllä sijaitsevat myös pienemmät, mutta vähemmän turisteja puoleensa vetävät ja siksi ehkä jopa "aidomman" tuntuiset Tokei-jin ja Joochi-jin temppelit. Molempiin pääsee tutustumaan kahdensadan jenin pääsymaksua vastaan ja niihin tutustuminen käy huomattavasti Engaku-jitä nopeammin.

Tokei-ji.

Joochi-ji.

Engaku-jissä, Tokei-jissä ja Joochi-jissä vierailtuani jatkoin matkaa kävellen kohti Kamakuran keskustaa, jolloin seuraavaksi tutustumiskohteeksi osuu Kenchoo-ji, joka on merkittävin ja vanhin Kamakuran zen-buddhalaisista temppeleistä. Temppelin merkitys näkyi paitsi kalliimpana sisäänpääsymaksuna (500 jeniä), myös suurempana määränä sekä länsimaisia turisteja että paikallisia alakoululaisia, joille kaikille tuntui olevan annettu tehtäväksi tutustua paitsi temppeliin, myös käydä kyselemässä paikalle osuvilta länsimaalaisilta kysymyksiä heidän kotimaastaan. Itse jouduin ainakin kuuden koululaisryhmän uhriksi kertomaan tulevani Suomesta, käyneeni Japanissa ennenkin sekä pitäväni japanilaisesta ruoasta - erityisesti sashimista ja okonomiyakista. Lisäksi sain poseerata useammanki koululaisryhmän kanssa todistukseksi heidän opettajilleen, että oppilaat olivat varmasti keskustelleet englanniksi jonkun turistin kanssa.

Kenchoo-ji.

Jatkettaessa matkaa Kenchoo-jistä edelleen Kamakuran suuntaan osuu matkan varrelle vielä yksi pienempi käymisen arvoinen temppeli eli Enno-ji, jonka ohi on kuitenkin helppo kävellä, ellei kiinnitä huomiota tien eteläpuolella olevalle mäelle nouseviin portaisiin vähän ennen kuin tie kulkee lyhyen tunnelin läpi. Enno-ji on myös pienempi temppeli, jonka vetonaulana ovat ihmisiä parempaan elämään pelottelevat patsaat tuonpuoleisessa odottavista kauheuksista. Näitä hirvityksiä pääsee ihastelemaan kahdensadan jenin pääsymaksua vastaan.

Enno-ji.

Tässä vaiheessa olinkin saanut jo melkoisen annostuksen zen-buddhalaisuutta, joten seuraavaksi kohteeksi valikoituikin sopivasti Tsurugaoka hachimanguu, joka on tärkein Kamakuran shintolaispyhätöistä. Itse pyhätön lisäksi alueelta avautuu näkymä parin kilometrin mittaiselle pääkadulle, jonka toisessa päässä avautuu Yuigahaman hiekkaranta. Pääkadun varrella, jokseenkin puolivälissä Tsurugaokasta Yuigahaman rannalle sijaitsee myös Kamakuran päärautatieasema, jonne asti kannattaa pysyä junan kyydissä, mikäli ei halua vierailla Pohjois-Kamakuran zen-buddhalaisissa temppeleissä.

Tsurugaoka hachimanguu.

Lokakuinen Yuigahaman hiekkaranta muutama päivä paikalle osuneen poikkeuksellisen voimakkaan taifuunin jälkeen ei luonnollisestikaan antanut houkuttelevinta kuvaa itsestään, mutta nytkin paikalla silti näytti olevan jonkin verran ulkoilijoita sekä surffaajia. Uskoisin, että kuumempina kesäkuukausina paikka vetää puoleensa huomattavasti enemmän väkeä.

Yuigahama beach.

Kuljettuani Yuigahaman rantaa jonkin verran länteen päin käännyin takaisin sisämaahan päin ja nousin Hasen aseman ohi Kootoku-inin buddhalaistemppeliin, jonka päänähtävyys on 1200-luvulta peräisin oleva noin 13-metrinen Buddhan patsas, jonka onttoon sisustaankin pääsee tutustumaan pientä lisämaksua (20 jeniä) vastaan. Kenchoo-jin tapaan myös täällä paikan zenmäistä rauhallisuutta häiritsivät lukuisat minun lisäkseni paikalla olevat turistit. Tässä vaiheessa olinkin kävellyt jo noin kahdeksan kilometriä ja jalkani kertoivat, että nyt olisi korkea aika harkita matkan jatkamista raiteita pitkin. Niinpä kävelinkin noin puolen kilometrin matkan takaisin Hasen asemalle, ostin 200 jenillä lipun Kamakuran pääasemalle (Hasen ja Kamakuran välinen linja ei ole JR:n linja, joten käytössäni ollut JR-passi ei kattanut tätä väliä toisin kuin matkojani Sakuragichosta Jokohaman kautta Kamakuraan) ja hyppäsin taas junan kyytiin. Kamakurassa vaihdoin taas tutun ja turvallisen JR:n kyytiin ja palasin takaisin Sakuragichoon samaan aikaan kun ilta alkoi jo hämärtyä.

 

Kootoku-inin Suuri Buddha.

In the belly of the Buddha.

 Hasen asemalla.

Jos lähtee liikkeelle heti aamusta, niin Kamakurassa on mahdollista käydä päiväreissulla, mikäli yöpyy joko Tokiossa tai Jokohamassa. Yhteen päivään en kuitenkaan saanut enää mahdutettua vierailuita läheisellä Enoshiman saarella tai tutustumassa Itä-Kamakuran temppeleihin. Myös alueen vaellusreitit olivat kehuttuja, mutta sinne ei ollut mahdollista päästä taifuunin aiheuttamien tuhojen vuoksi. Jotain jäi siis seuraavaankin kertaan.

Road trip 2019

Talven aikana mietittiin, että jos Nemi on vielä olemassa tulevana kesänä, niin käydään koiran jaksamisen mukaan perinteinen road trip Ruotsissa. Ei mennä sen kauemmaksi, jos koiran kunto romahtaa / tilanne vaatii niin on lyhyempi matka takaisin kotiin eikä toisaalta oletettavasti ole niin kuuma kuin olisi Keski-Euroopassa; mummokoiraa ei haluttu rasittaa liiallisella kuumuudella.

Keväällä tehtiin sitten muutamia hotellivarauksia ja sitä myöten alustavia reittisuunnitelmia. Joululahjaksi oltiin ostettu uusi teltta, joten pelkästään hotellimajoituksessa ei ollut tarkoitus yöpyä reissun aikana vaan vaihdella matkan aikana. Moneen kertaan matkan aikana oltiin varsin kiitollisia siitä ettei oltu  kiertämässä Ranskaa tms kauempana, koska Manner-Eurooppa kärvisteli yli kolmenkymmenen asteen helteessä kun taas Ruotsissa ollessamme lämpötila kipusi korkeimmillaan kahteenkymmeneen ja jo se tuntui kuumalta kun oltiin totuttu hieman yli kymmeneen asteeseen.

Matka aloitetiin juhannusviikolla ajamalla ensin Töreen, jossa yövyimme rannan lähellä pienellä leirintäalueella. Uusi teltta päästiin siis koeponnistamaan, ja jollen ihan väärin muista niin saeominaisuudet testattiin heti ensimmäisenä iltana/yönä; hyvin piti teltta vettä, joten ei huolta siis sen asian suhteen (vanha teltta ei ollut enää niin luotettava sen asian suhteen). Koirista etenkin Nemi myös tykkäsi uuden teltan uudesta ominaisuudesta eli eteistilasta, jossa oli mukava makoilla alkuillasta ennen kuin suljettiin makuutilan ovi ja mentiin yöpuulle (sinne otettiin aina koirat myös eli ne eivät saaneet jäädä yöpymään ns eteiseen).

Töressä oltiin vain yksi yö. Seuraavana aamuna tuttujen leirintäaluerutiinien mukaisesti minä käytin koirat lenkillä ja Eetu purki sillä välin teltan ja pakkasi tavarat autoon. Koirien lenkityksen jälkeen ruokin koirat, Eetu kävi suihkussa, minä luin kirjaa istuen piknikviltillä ja syöden aamupalaa, jonka jälkeen minä kävin suihkussa Eetun odotellessa ja sen jälkeen pakattiin koirat ja loput tavarat autoon ja jatkettiin matkaa. Auton nokka suunnattiin kohti Kiirunaa, josta oltiin varattu hotelli neljäksi yöksi.

Kahdeksan vuotta sitten kun tehtiin road trip pohjoiseen (Ruotsi, Norja, Suomi) niin mietittiin, että vielä joskus käydään jossain siellä Björkliden suunnalla "vaeltamassa". Björklidenissä vain oli se huono puoli, että paikan leirintäalue oli surkea; lähinnä kait tarkoitettu karavaanareille kun heille oli varattu parkkipaikkatyylinen alue, ja me jouduttiin teltan kanssa yöpymään lasketturinteen alaosaan - jonnekin epämääräiseen heinikkoon. Lisäkurjuutta sille yölle aiheutti rankkasade, joten yö vietettiin enemmän autossa kuin teltassa ... eikä juuri nukuttua saanut kun täpötäydessä autossa oli huono nukkua (muistaakseni etupenkkejä ei voinut laskea alas).

Niin tai näin, ajatus kävelyretkistä noilla seuduin jäi itämään, mutta aina on kuitenkin päädytty matkustamaan jonnekin muualle. Mutta jotta jonkinlaisia päivävaelluksia päästäisiin testailemaan niin varattiiin se hotellihuone Kiirunan Scandicista, josta oli tarkoitus ajella jonnekin Abiskon suunnalle tekemään jonkinlainen kävelyretki. Mitään megapitkiä reissuja ei voitu tälläkään kertaa suunnitella tekevämme, koska mummokoira (ruotsinlapinkoira Nemi, 14v.). Viime kesänä tosin jo huomattiin se, että koira jaksoi huomattavasti paremmin lenkkeillä metsäpoluilla kuin kaupunkien asfalttiviidakossa, mutta toki matkailu sinällään on jo väsyttävää koirille kaikkine uusine paikkoine ja hajuineen.

Mutta. Kiirunassapa olikin kurja sää. Vettä satoi, satoi ja satoi ja kun ulos meni niin tuuli meinasi lennättää lippalakin päästä. Eipä siinä kelissä kiinnostanut lähteä (oletettavasti) liukkaille vaelluspoluille tallustelemaan. Yhtenä päivänä ajeltiin Kurrevaaraa katsomaan (ennen reissua katseltiin muutamia Äsa Larssonin kirjoihin perustuvia elokuvia) dekkarimaisemia, mutta eipä siellä mitään erityistä näkynyt. Toinen ajeluretki tehtiin ylös tunturiin ja katseltiin kuraiselta tieltä alas kaupunkiin veden valuessa pitkin tuulilasia. Kiiteltiin onneamme siitä että oltiin päätetty yöpyä hotellissa leirintäalueen sijaan ... lueskeltiin kirjoja ja tutustuttiin Kiirunaan koiria lenkittämällä.

Onneksi yhtenä päivänä keliennuste oli jo parempi, joten silloin ajeltiin Riksgränsenille ja Abiskoon. Tuon päivän seikkailulla käytiin parissa-kolmessa kohteessa pienillä kävelyillä upeassa maastossa. Sää ei ollut lämmin, onneksi vettä satoi vain matkalla eikä silloin kun käveleskeltiin, koirat jaksoivat hyvin ja koska vettä ei tippunut taivaalta niskaan niin kameraakin pystyi ulkoiluttamaan.


...jatkuu

Pari sanaa telttailusta

... ja muutama lisäsana leirintäalue-elämästä ylipäätänsä.

Meidän joka kesäinen roadtrip päättyi eilen, vietettiin mainiot kolme ja puoli viikkoa Ruotsissa. Reissun aikana mieleeni pulpahteli muutamia ajatuksia, jotka ajattelin raapustella blogiin. Tässä kirjoituksessa kerron enimmäkseen camping -asioita, myöhemmin kirjoittelen muita mietteitä reissusta (kuten missä kävimme jne).

 Skellefteå Camping

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin leirintäalueilla on enimmäkseen asuntoautoja ja -vaunuja. Sinällään on tietysti ymmärrettävää, että caravaanareille on eniten tilaa ja usein myös niille on varattu ns parhaat paikat leirintäelueelta. Joskus telttailijoille on jokin oma epämääräinen soppi campingin jossain nurkassa, joskus telttailija voi ostaa jonkin paikkanumeron caravaanareitten seasta (paikka joko määrätään respasta tai sen saa itse valita). Käytäntö vaihtelee leirintäalueen mukaan eikä koskaan voi tietää etukäteen millaisella nurmella (jos nurmella) teltta-alue sijaitsee. Toki etukäteen voi tiedustella millainen teltta-alue ko leirintäalueella on tai voi olla jonkinlainen tieto aiheesta jos on vieraillut ko paikassa ennenkin; tähänkin tosin tuli omakohtainen poikkeus, koska eräällä tämän kertaisen reissumme leirintäalueista telttapaikat sijaitsivat muualla kuin muutama vuosi sitten.

Useita kertoja on tullut nähtyä ja koettua, että muut leirintäelueella olijat pitävät teltta-aluetta joutomaana missä voi tehdä mitä vaan. Esimerkkejä elävästä elämästä: siihen voi parkkeerata autot, jotta "omassa leirissä" (se ostettu alue jonka kukin saa käyttöönsä, laittoipa siihen sitten teltan tai asuntoauton/vaunun) olisi enemmän tilaa. Mukava siinä sitten etsiä teltta-alueelta sellaista kohtaa missä olisin tasaisin nurmikko ja muutenkin ideaalisin paikka omalle teltalle kun iso osa tilasta on käytetty ihan muuhun olisi tarkoitus. 

Pöyristyttävin tapaus mitä on nähty useita kertoja ovat koirien ulkoiluttajat. Ne muut leirintäalueella asustelevat ihmiset joilla on koiria mukana (ei tietystikään kaikki, mutta jotkut ...), jotka käyttävät koiransa pissalla / kakalla teltta-alueella. Joskus on löytynyt kakkakikkareita teltta-alueen nurmikolta, onneksi ainakin osa kuitenkin poimii kakat pussiin ja vievät pois. Haluaisitko sinä, että koirani pissivät matkailuautosi sänkyyn? Niinpä niin, me nukumme siinä nurmella (teltassa, mutta silti) - joten mietipä ensi kerralla kun ulkoilutat koiraasi leirintäalueella ...

Itselle koirien kanssa reissatessa yksi pelisäännöistä on se, että koirat käytetään lenkillä / tarpeilla camping-alueen ulkopuolella. Joskus voi olla kiireempi "ulos" kuin joskus toiste, mutta aikuiset koirat jaksavat pidättää kyllä sen verran, että ne muutamat kymmenet / sadat metrit voi kävellä, jotta on sellaisessa paikassa mihin voi antaa koirien vapaasti pissata / kakata. 

Nordic camping, Nora

Snibbens Camping, Ramvik

Loppuun vielä muutama sana turvaväleistä ja toisten "tonttien" kunnioittamisesta. Omia majoja (olivatpa ne sitten telttoja tai asuntoautoja) ei laiteta ihan kiinni toisiinsa, jolloin kullekin asuntokunnalle muodostuu leirintäalueelle "oma pihapiiri". Tätä "tonttia" kuuluisi toisten kunnioittaa, se kuuluu kirjoittamattomiin (nyt kirjoitettuihin) sääntöihin eli toisten pihojen läpi ei kuljeta - älä siis kävele teltan ja auton välistä tai jos huomaat ihmiset piknikviltillä istumassa teltan vieressä tai koirat makaamassa maassa niin kierrä hieman, sinun ei tarvitse kulkea puolen metrin päästä viltistä/ihmisistä/koirista. Ei vaikka siitä olisi ennen päässyt kätevästi taaempana olevaan huoltorakennukseen; yleiset reitit (polut, tiet) on sitä varten että kun niitä kävelee vessoille, keittiöön jne niin ei riko kenenkään leirirauhaa.

Strömsunds Camping

Skellefteå Camping

Kattava tietopaketti telttailusta Euroopassa löytyy Unelmatrippi -blogista :-)

Unelmien matka Japaniin

Tänään ei käyty matkoilla Oulua kauempana, mutta tehtiin kuitenkin jotain matkustamiseen liittyvää, kun osallistuimme OSJYn järjestemään japanin kielen puhetilaisuuteen, jossa pidin puheen aiheesta "Unelmien matka Japaniin". Pääsin siis jo toiseen kertaan nolaamaan itseäni yrittäessäni kertoa jotain julkisesti japaniksi. Koska puheen aihe liittyi hyvinkin läheisesti matkustamiseen, ajattelin julkaista pitämäni puheen myös täällä blogissa:

こんにちは。

名前はHeikkinen Eetu-Pekkaです。

オウル大学の冶金の教師です。

日本に数回行ったことがあります。

日本には、妻と三回 行ったことがあるなす。

加えて、大学と製鉄所にったことがあります。

しかも、学会に多く参加したことがあります。

このスピーチの主題は日本への夢の旅です。

スピーチの間には、日本で再びしたいことを伝えたい。

また、日本でまだやってないことも伝えるつもりです。

日本では、面白い所がとても多くあります。

日本の都市は特に大きいから、全てのものを見つけることができます。

例えば、他の場所にはレコード屋がもっと少ないでも、日本の都市には新しいアルバムと中古アルバムを売る店があります。

私はそれが大好きです。

だから、夢の旅の間には新しい町まで着いたら、Bookoffにいつも最初に行きたい。

それに、商店街とか小さい専門店とかも好きです。

少なくともカメラ屋に行ってレンズを買いたい。

ショッピングに加えて都市では、博物館とかイベントとか他の名所とか沢山あります。

夢の旅の間には、ライブコンサートとかスポーツイベントとかも行きたい。

私はソフトバンクホークスの試合が好きだけれども、阪神甲子園球場で阪神タイガースを見ることがもっと良いでしょう。

他の再度行きたい場所は、東京の中目黒とか名古屋の大須商店街とか神戸の南京町とか横浜の中華街です。

夕方は、昼のショッピングの後にいいレストランに行きたい。

例えば、居心地の良い居酒屋とか日本的料亭とか高い建物にあるバーとかで食べるのが楽しいでしょう。

一般的に言えば日本的料理が美味しいと思います。

但し、私は納豆とサザエが嫌いです。

日本的食べ物について、殆ど全ては好きだから、夕食 が長いでしょう。

一つ食べ物を選択しないといけなったら、一番美味しい日本の食べ物は関西のお好み焼きだと思います。

ここに広島から来た人がいたら、すみません。

広島のお好み焼きは美味しいでも正しくないです。

夢の旅の間に都市に加えて田舎にも行きたい。

山にある旅館とかキャンピングとか楽しいでしょう。

ヨーロッパで沢山キャンプしても、日本ではしたことがありません。

花見が綺麗だが、秋の色がもっと壮大だと思います。

無制限の時間があったら、熊本城にとか姫路城にとか富士山にとか大王わさび農場にまた行きたい。

話したことを全てやるつもりなら、私の夢の旅が長くなりそうです。

幸いに日本で旅行するは、難しくないです。

新幹線とJRパスで早く動けます。

もちろん、最も重要なことは誰と一緒に旅行するかです。

福岡に住んでいる友達と千葉に住んでいる友達に会いたいですが、妻と旅行するのが最も楽しいでしょう。

ありがとうございました。

Katse pysyi tiukasti paperissa koko puheen ajan.

Puheen jälkeen saatiin nauttia pöydän antimista.

Lukemista tälle vuodelle?

Skellefteå, Västerbotten

Det finns en stad...

Matkaillessa on hauskaa tutustua uusiin paikkoihin sekä vierailla kohteissa, joissa ei ole ennen käynyt. Toisaalta miltei kaikilla on myös joku suosikkikohde, jonne mieluusti palaa uudestaan, vaikka käymättömiäkin kohteita riittäisi yllin kyllin. Joskus voi olla jopa vaikeaa ymmärtää, mikä saa toiset matkustamaan yhä uudestaan samaan kohteeseen - oli kyse sitten Berliinistä, Nizzasta tai Kanariansaarista - jos itse ei ole löytänyt niistä sitä jotain. Meiltäkin on kyselty moneen kertaan, että mikä saa meidät vuodesta toiseen valitsemaan yhdeksi matkakohteeksemme pienen Västerbottenissa sijaitsevan kaupungin, jonka turisteille suunnatusta tarjonnasta kertoo se, että paikkakunnan merkittävimmässä museossa esitellään lapasia ja lasten muovilapioita. Tämä on tarina Skellefteåsta.

Muovilapio (vaaleanpunainen), Skellefteån museo.

Skellefteån keskustaa tammikuussa 2019.

Saapuminen

Skellefteåån voi toki saapua julkisiakin kulkuvälineitä (juna, linja-autot ja jopa lentokoneet) käyttäen, mutta meille Pohjois-Suomesta matkaaville ylivoimaisesti helpoin matkustusmuoto on ollut henkilöauto. Suomen rajalta Haaparannalta matkaa Skellefteåån tulee 250 kilometriä, jonka keleistä, matkalle osuvista tietöistä ja 87 %:sti farmari-Volvoista koostuvan liikenteen sujuvuudesta riippuen ajaa yleensä noin 2,5 - 3 tunnissa. Suurin osa matkasta on joko nelikaistaista moottori(liikenne)tietä tai vähintään kolmekaistaista valtatietä, jossa seuraavaa ohituskaistaa ei yleensä tarvitse odotella kovinkaan pitkään. Tämän vuoksi suureksi ongemaksi ei pääse muodostumaan edes pohjoisruotsalaisen liikennekulttuurin erikoisuus eli pakottava tarve lähteä viikonloppuisin ulkoiluttamaan peräkärryjään valtaväylille. Ne, joita ei ole siunattu omalla kärryllä, hyödyntävät laajasti esimerkiksi huoltoasemilta vuokrattavissa olevia "Hyr här - lämnä där" -mainoksilla varustettuja kärryjä, joihin Pohjois-Ruotsin teillä ei voi olla törmäämättä

Majoittuminen

Majoittumiskohteitakin löytyy luonnollisesti useita, mutta itse olemme lähinnä pitäytyneet hyväksi havaitsemissamme paikoissa. Kesäaikaan olemme majoittuneet joko keskustan tuntumassa sijaitsevan Vitbergetin juurella olevalla leirintäalueella tai noin 20 km keskustasta etelään sijaitsevan Bureån taajaman leirintäalueella. Vitbergetin luona olevalta leirintäalueelta (Skellefteå Camping) kävelee helposti parissakymmennessä minuutissa keskustaan, minkä lisäksi alueelta on helppo lähteä tutustumaan Vitbergetin ulkoilumaastoihin. "Valkean vuoren" huippu kohoaa lähes 140 metriä merenpinnan yläpuolelle ja tarjoaa hienot näkymät kaupungin ylle. Suomalaisen matkailijan mieltä lämmittää myös leirintäalueen hintaan kuuluva saunomismahdollisuus - joskin bastun lämpötila tuntuu yleensä olevan säädetty sellaiseksi, ettei siellä juuri muu kuin mieli lämpenekään. Leirintäaluemajoitusta suunnittelevan on syytä muistaa, että ruotsalaisille leirintäalueille majoittumista helpottaa, jos mukana on kansainvälinen leirintäaluekortti.

Skellefteå Camping kesällä 2014.

Bureå Camping kesällä 2015.

Juoksutreeniä Vitbergetin rinnettä ylös kesällä 2014.

Vaikka Vitbergetin leirintäalue onkin avoinna ympäri vuoden, olemme kylmempinä vuodenaikoina Skellefteåssa vieraillessamme päätyneet telttamajoituksen sijasta hotelliyöpymisiin. Vannoutuneina Scandic-ketjun kannattajina emme ole edes lähteneet testaamaan paikkakunnan muita hotelleja, vaan olemme pysyneet uskollisina Scandic Hotel Skellefteålle, jonka sijainti E4:n varrella aivan keskustan tuntumassa tarjoaa sekä helpon saapumisen henkilöautolla että lyhyen kävelymatkan keskustaan. Hotellin pysäköintialue on maksullista aluetta, mutta ilmoittamalla rekisterinumeron hotellin vastaanottoon ei pysäköintimaksua tarvitse maksaa. Hotelli ei juurikaan poikkea muista Suomessa ja Ruotsissa sijaitsevista keskustojen Scandic-hotelleista, joten perusasiat ovat kunnossa, mutta mitään erikoista luksusta on turha odottaa. Skellefteån Scandicin erityispiirteenä ovat pikkujoulut, joita järjestetään ilmeisesti ympäri vuoden. Itse olemme majoittuneet hotellissa loka-, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuissa ja vuodenajasta riippumatta joka kerta varauksen tehtyämme olemme vuorokauden sisällä saaneet hotellista viestin, jossa kerrotaan, että juuri meidän vierailumme aikaan hotellissa järjestetään jonkin sortin pikkujoulut, minkä vuoksi melu ja hälinä voi jatkua pitkälle iltaan. Viidennen ja kuudennen kerroksen huoneisiimme tuo alakerran melu ei kuitenkaan ole koskaan päässyt häiritsevästi asti nousemaan, joten suotakoon västerbottenilaisille heidän harrastuksensa harrastaa pikkujouluja pitkin talvea.

Scandic Hotel Skellefteå.

Ruokailu ja ostokset

Ravintoloita Skellefteåsta löytyy lähinnä kaupungin keskustasta. Testaamissamme ravintoloissa ruoka on ollut hyvää, mutta pohjoismaiseen tapaan kohtalaisen kallista - varsinkin, jos ruokajuomaksi ottaa viiniä. Erillismaininnan ansaitsee Stadskällaren, josta ravintolan lisäksi löytyy pieni herkkupuoti, josta on ostettavissa hieman perus-ICAn ja -COOPin tarjonnasta poikkeaviakin tuotteita. Paikallisista tuotteista kannattaa ehdottomasti maistaa Västerbottensost-juustoa, joka ei tosin suomalaisille tunnu kauhean eksoottiselta, koska sitä nykyisin löytyy suomalaisistakin ruokakauposta.

Stadskällaren.

Ravintoloiden lisäksi keskustan alueelta löytyy myös muutama pienehkö ostoskeskus, pienempiä erikoisliikkeitä (esim. teetuotteisiin tai lautapeleihin keskittyvät liikkeet) sekä ainakin ICAn ja Lidlin ruokakaupat. Suurempia ruokamarketteja löytyy Skellefteälvin eteläpuolelta E4:n varrelta (COOP) sekä kaupungin pohjoispuolelta Solbakkenin alueelta (ICA). Solbakkenin alueelta löytyy ICAn lisäksi myös muita suurempia kauppoja, joissa myydään mm. lemmikkieläintarvikeita ja urheiluvälineitä.

Nähtävyydet

Skellefteåån matkaavan kannattaa etsiä nähtävyyksiä enemmän luonnosta ja maisemista kuin toivoa löytävänsä hienoja museoita tai kansainvälisesti tasokkaita kulttuurielämyksiä. Aivan keskustan tuntumassa virtaavan Skellefteälvin rannat tarjoavat mukavia kävelyreittejä niin kesäisin kuin talvisinkin. Lisäksi jo majoittumisen yhteydessä mainittu Vitbergetin alue tarjoaa hyvät mahdollisuudet luonnon helmassa liikkumiseen. Kesäisin alueella voi vaellella jalkaisin, talvisin alueelta löytyy pieni laskettelurinne hisseineen. Museoita (mm. alussa mainittu Skellefteån museo Nordanåområdetissa) ja tapahtumapaikkojakin (mm. Skellefteå Folkpark keskustan ja Vitbergetin välissä) toki löytyy, mutta niiden tarjonta ei pysty kilpailemaan suurempien paikkojen vastaavien kanssa, eikä niiden vuoksi Skellefteåån kannata matkustaa kovinkaan kaukaa.

Skellefteälvin rannalla tammikuussa 2018.

Vitberget, lokakuu 2012.

Kapuamassa Vitbergetin huipulle kesäkuussa 2014.

Näkymä Vitbergetiltä keskustaan päin lokakuussa 2012.

Skellefteån museo, Nordanån alue, tammikuu 2019.

Ruotsinlapinkoira (Herding Instinct's Divan Nemi) tutustuu suihkulähteeseen Skellefteån keskusaukiolla heinäkuussa 2018.

Tekniikasta ja kiertotaloudesta kiinnostuneita saattaa kiehtoa myös Skellefteån satamassa Rönnskärissä sijaitseva Bolidenin metallisulatto, joka valmistaa mm. kuparia, sinkkiä ja lyijyä ja on maailman johtavia elektroniikkaromun kierrättäjä. Teolliseen tuotantolaitokseen ei luonnollisestikaan voi vain mennä turisteilemaan ihan noin vain, mutta jos paikka vierailukohteena kiinnostaa, niin yksi mahdollisuus sinne pääsyyn on hankkia metallurgian korkeakoulututkinto (n. 5 vuotta, esim. Oulun yliopisto ja Aalto-yliopisto Suomessa tai Luleå Tekniska Universitet tai Kungliga Tekniska Högskolan Ruotsissa) ja hakea töitä Bolidenilta. Vierailu voi myös onnistua, mikäli toimit metallurgian tutkijana yhdessä edellä mainituista yliopistoista ja työsi liittyy projektiin, joka toteutetaan yhteistyössä Bolidenin kanssa.

...ett hockeylag

Syy siihen, miksi vuodesta toiseen päädymme Skellefteåån ei kuitenkaan löydy kaupungin kulttuuritarjonnasta, ei luonnosta eikä edes meitä miellyttävistä majoituskohteista, vaan mustakeltaisia värejään kunniakkaasti vuodesta toiseen kantavasta kaupungin ylpeydestä, maailman parhaasta jääkiekkojoukkuesta, Skellefteå AIK:sta. Jokainen valitkoon omat suosikkijoukkuuensa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta itselleni se, että kaukana aivan kaikesta olevan reilun 30 000:n asukkaan pohjoisruotsalaisen pikkukaupungin joukkue taistelee vuodesta toiseen vakavissaan mestaruudesta yhdessä maailman kovatasoisimmista jääkiekkosarjoista, on suoranainen ihme. Edes noin 400 kilometrin etäisyys kotikentältä ei ole estänyt meitä tekemästä vuosittaista pyhiinvaellusta katsomaan, kuinka mustakeltaiset murskaavat vuorollaan milloin mistäkin Etelä-Ruotsin kaupungista saapuvat vierailijat.

Skellefteå Kraft -areenalla kesällä 2014.

Se tunne, kun AIK tasoittaa 0,3 sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Tammikuu 2019.

I svart-gula hjärtan pumpar alltid en sång: För Skellefteå, för vårt AIK!

Ruokaa ja elokuvia Lyonissa

Kevään 2019 kaupunkilomamme kohdistui Ranskan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, Lyoniin, joka sijaitsee Ranskan itäosassa Rhône- ja Saône-jokien yhtymäkohdassa. Säiden puolesta ajankohta, helmikuun puoliväli, soveltui meidän mielestä erinomaisesti kaupunkimatkailuun. Öisin lämpötila laski nollaan tai juuri ja juuri pakkasen puolelle, mutta auringon lämmittäessä nousi nopeasti siten, että iltapäivisin oli jo reilut 10 astetta lämmintä, mikä oli meille ihan riittävästi. Lämpimämpiä lomakohteita - tai vihreämpiä maisemia - etsivien kannattanee kuitenkin suunnata Lyoniin vasta vähän myöhemmin keväällä.

Näkymä Lyoniin Notre Dame de Fourvièren luota.

Matkustus Suomesta Lyoniin onnistui varsin jouhevasti. Finnarin suoralla aamulennolla Helsingistä Lyonin Saint Exupéry -lentokentälle pääsee lomakohteeseen jo ennen lounasaikaa, vaikka äärimmäisen aikainen aamuherätys onkin tarpeen, jos ensin on lennettevä Suomen sisäinen liittymälento. Itse olimme nousseet kolmen jälkeen ehtiäksemme ajoissa Oulunsaloon. Vaihtoaika Helsingissä oli sen verran tiukilla, että suuriin myöhästymisiin ei ollut varaa varsinkaan, kun vaihtoa vielä hidastivat bussikuljetukset sekä Oulun koneelta että Lyonin koneeseen. Lyonissa matka lentokentältä kaupunkiin Part-Dieun asemalle sujuu noin puolessa tunnissa Rhonexpressiksi nimetyllä ratikalla, jolla matkustaminen maksaa reilut 15 euroa suuntaansa. Lyonin sisällä liikuttaessa kannattaa ostaa joko yhden, kahden tai kolmen vuorokauden lippu, jolla voi matkustaa kaikilla paikallisliikennevälineillä (metro, ratikat, bussit ja jopa Notre Dame de Fourvière -kirkolle vievä funikulaari) ja jonka hinta ei päätä huimannut. Yhden vuorokauden lippu maksoi noin kuusi euroa ja pitempikestoisissa lipuissa hinta vuorokautta kohti oli vielä tätäkin edullisempi.

Lyon Saint Exupéry -lentoaseman rautatieasema.

 Bellecourin aukio, josta löytyy mm. turisti-infopiste.

Kaupungissa liikkumista helpottavat selkeä metrolinjasto, jolla pääsee nopeasti liikkumaan hieman pitempiä etäisyyksiä (ilman, että asemilla täytyy kävellä mahdottoman pitkiä matkoja esimerkiksi linjoja vaihdettaessa), sekä kaupungin läpi virtaavat Rhône ja Saône, jotka auttavat huomattavasti hahmottamaan missä päin kaupunkia on kulloinkin liikkeellä. Varsinkin jokien väliin sijoittuvassa toisessa arrondissementissä eli Presqu'îlessä tai Saônen länsirannalle sijoittuvassa Vanhassa kaupungissa (Vieux Lyon) liikuttaessa joet auttavat hyvin hahmottamaan mihin suuntaan ollaan menossa.

Saône.

Vieux Lyon.

Juuri nämä Presqu'îleen sijoittuvat alueet kuten Ainay, Bellecour ja Cordeliers sekä UNESCOn maailmanperintökohteeksikin nimetty Vanha kaupunki tarjoavat kauniine rakennuksineen ja aukioineen sekä viehättävine kujineen ja ravintoloineen ehkä eniten nähtävää Lyonissa vierailevalla matkailijalle. Näillä alueilla sijaitsee myös lukuisia Lyonille tyypillisiä pieniä ravintoloita, bouchoneja, sekä muita laadukkaita ruokapaikkoja. Ja vaikkei muuten valitsisikaan lomakohteitaan ruokapaikkojen perusteella, on Lyonissa vierailtaessa ehdottomasti tutustuttava sen ruokakulttuuriin, joka tyypillisimmillään on edustettuna juuri pienissä bouchoneissa. Itse hyödynsimme bouchonien ja muiden keskustan ruokapaikkojen tarjontaa sekä lounas- että illallisaikaan. Lounasaikaan ei ollut vaikeaa vain valita jotain kohdalle osuvaa kivannäköistä ravintolaa, mutta illalliselle kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen - varsinkin jos haluaa syömään johonkin tiettyyn ravintolaan tai on yhtään myöhemmin liikkeellä. Puoli kahdeksan tienoilla ravintoloissa saattoi vielä olla vapaitakin paikkoja, mutta vähän sen jälkeen lähes kaikki paikat alkoivatkin olla jo täynnä. Itse teimme pöytävaraukset ravintoloiden verkkosivujen kautta noin pari viikkoa ennen matkaa, mutta varauksen teko onnistunee varmaan vielä paikan päälläkin. Kolmen ruokalajin ateria kahdelle hengelle sekä vajaan puolen litran viini paksupohjaisessa pot-pullossa maksoi yleensä yhteensä noin 70-100 euroa.

 Lyonilaisen bouchonin pienoismalli Le Musée Cinéma et Miniature de Lyonissa.

Tyypillinen lyonilainen bouchon ja esimerkki tyypillisestä kolmen ruokalajin menusta bouchonissa.

Aluksi foie gras de canard maison et son chutney de figues.

 Quenelle de brochet löytyi tyypillisesti bouchonien ruokalistoilta.

 Crème brûlée.

Saint-marcellin -juustoa oli tarjolla miltei jokaisessa Vanhan kaupungin bouchonissa.

 

Lyonilainen paksupohjainen pot.

Ruokaturistien kannattaa piipahtaa myös Part-Dieun aseman läheltä löytyvässä Halles de Lyon Paul Bocusessa, josta löytyy elintarvikkeita vaativampaankin makuun. Ja jos haute cuisine tuntuu omalta jutulta, niin voi tietysti yrittää saada varattua paikkaa Paul Bocusen nimeä kantaviin ravintoloihinkin. Itse koimme olevamme enemmän omassa elementissämme leppoisemmissa bouchoneissa, emmekä edes yrittäneet tehdä varauksia näihin Michelin-tähtiä kantaviin paikkoihin.

Halles de Lyon Paul Bocuse.

 

Bouchonissa.

 

Ruokakulttuuriin tutustumista on mahdollista täydentää päivämatkoilla lähistöllä oleville Bourgognen tai Rhônen viinialueille. Matkailuajankohtamme helmikuussa ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen viinivierailuja silmällä pitäen ja ainoa Lyonin turisti-infon (joka löytyy Bellecourin aukiolta Presqu'îlestä) kyseiselle viikolle tarjoama viinikierros suuntaui Beuajolaisiin ja Mâconiin, joten valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Korkeamman sesongin aikaan viinimatkoja kuitenkin järjestetään myös moniin muihin kohteisiin Lyonin lähialueilla. Retki kesti koko päivän aamuyhdeksästä iltakuuteen ja sen aikana pääsimme tutustumaan paitsi Pouilly-Fuissén Mâconnais-valkoviineihin ja Cru beaujolais -punaviineihin, myös ranskalaiseen maaseutuun ajaessamme läpi Beaujolaisin ja Mâconin alueiden ja pysähtyessämme lounaalle Juliénasin kylässä. Retken varaaminen onnistui turisti-infosta paikan päältä pari päivää ennen varsinaista retkeä.

Beaujolaisin viinialuetta helmikuussa.

Beaujolaisin viinialueeseen tutustumassa.

Gastronomisten vierailukohteiden lisäksi Lyon tarjosi herkkuja myös kaltaiselleni elokuvien ystävälle. Kaikkien elokuvafanaatikkojen pakollinen vierailukohde Lyonissa on tietysti Lumièren veljesten (Auguste ja Louis) entiseen asuintaloon sijoitettu Institut Lumière, joka esittelee näiden elokuvan varhaisten pioneerien työtä, sekä paikka, jossa kuvattiin maailman ensimmäisenä elokuvana pidetty 46-sekunttinen La Sortie de l'Usine Lumière à Lyon (Ranska, 1895). Myös rakennus itsessään on näkemisen arvoinen vierailukohde. Instituutti sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta Monplaisirin alueella ja sinne pääsee helposti metron D-linjalla.

Vähemmän kulttuurihistoriallisen, mutta ainakin omasta mielestäni ihan yhtä mielenkiintoisen vierailukohteen tarjoaa Vanhassa kaupungissa sijaitseva, elokuvarekvisiittaa ja pienoismalleja esittelevä Le Musée Cinéma et Miniature de Lyon. Paikka kannattaa sisällyttää ohjelmaan, mikäli elokuvissa ja tv-sarjoissa käytetyt asusteet, lavasteet ja maskeeraukset tai uskomattoman hienosti toteutetut pienoiskuvaelmat kiinnostavat.

 

Le Musée Cinéma et Miniature de Lyon.

Ruoka- ja elokuvakohteiden lisäksi ehdimme neljän päivän vierailumme aikana vierailla myös mm. Saint-Jean-Baptisten katedraalissa, Notre Dame de Fourvièren basilikassa sekä roomalaisaikaisilla raunioilla. Notre Dame de Fourvièren luota avautuvat myös hienot maisemat Vanhan kaupungin ja Saônen yli Presqu'îlen puolelle. Seuraavaksikin kerraksi jäi vielä nähtävää, sillä emme ehtineet sisällyttää ohjelmaamme edellä mainittuja elokuva-aiheisia kohteita lukuunottamatta ainuttakaan museota, joita niitäkin olisi ollut Lyonissa lukuisia. Jos aikaa olisi ollut enemmän, niin itseäni olisivat kiinnostaneet ainakin Musée des beaux-arts de Lyonin taidemuseo, gallialais-roomalaisen ajan Lugdunumia esittelevä Musée et théâtres romains sekä mm. luonnontieteitä ja antropologiaa esittelevä Musée des Confluences. Ehkäpä niihin sitten seuraavalla Lyonin matkalla.

Notre Dame de Fourvière.

 

Aamulenkillä Saônen rannoilla ennen auringonnousua.