Matkailuvuosi 2019

Missä me reissattiin tänä vuonna?

Tammikuussa käytiin perinteinen jääkiekkoreissu Ruotsissa; Luleå & Skellefteå 24.-27.1.

Helmikuussa tehtiin ruoka-, viini- ja kulttuurimatka Ranskaan; Lyon 12.-16.2.

Huhtikuussa Eetu kävi työmatkoilla Belgiassa (Mechelen 1.-6.4) ja Helsingissä (10.-11.4).

Toukokuussa käytiin kaupunkilomalla Tukholmassa (2.-6.5).

Kesäkuun alussa Eetu kävi työreissulla Helsingissä (4.-6.6).

Perinteinen road trip tehtiin tänä kesänä Ruotsiin, jossa kierreltiin 20.6 - 13.7 yöpyen sekä hotelleissa että leirintäalueilla (teltassa).

Heinäkuun lopussa käytiin lomailemassa Itä-Suomessa, Koli oli vielä kokematta, joten käytiin siellä telttailemassa ja sieltä ajeltiin hotellilomalle Imatralle - kotimatkalla yövyttiin vanhempieni mökillä Pohjois-Savossa.

Elokuun alussa kävimme kuntoilulomalla Kuusamossa (Ruka 2.-6.8), vaikkei kovinkaan kaukana Rukasta asuta niin edellisen kerran olin käynyt siellä lukioaikoina (laskettelemassa) - eli siitä oli jo jokunen vuosi aikaa ;-)

Syyskuussa ei reissailtu, lokakuussa Eetu kävi työmatkalla Japanissa (Narita/Tokio - Fukuoka - Sendai - Tokio - Yokohama - Kamakura - Yokohama - Narita/Tokio, 7.-18.10).

Matkailuvuosi saatiin päätökseen marraskuussa, jolloin käytiin Portugalissa (Porto 2.-8.11).

Road trip 2019

Talven aikana mietittiin, että jos Nemi on vielä olemassa tulevana kesänä, niin käydään koiran jaksamisen mukaan perinteinen road trip Ruotsissa. Ei mennä sen kauemmaksi, jos koiran kunto romahtaa / tilanne vaatii niin on lyhyempi matka takaisin kotiin eikä toisaalta oletettavasti ole niin kuuma kuin olisi Keski-Euroopassa; mummokoiraa ei haluttu rasittaa liiallisella kuumuudella.

Keväällä tehtiin sitten muutamia hotellivarauksia ja sitä myöten alustavia reittisuunnitelmia. Joululahjaksi oltiin ostettu uusi teltta, joten pelkästään hotellimajoituksessa ei ollut tarkoitus yöpyä reissun aikana vaan vaihdella matkan aikana. Moneen kertaan matkan aikana oltiin varsin kiitollisia siitä ettei oltu  kiertämässä Ranskaa tms kauempana, koska Manner-Eurooppa kärvisteli yli kolmenkymmenen asteen helteessä kun taas Ruotsissa ollessamme lämpötila kipusi korkeimmillaan kahteenkymmeneen ja jo se tuntui kuumalta kun oltiin totuttu hieman yli kymmeneen asteeseen.

Matka aloitetiin juhannusviikolla ajamalla ensin Töreen, jossa yövyimme rannan lähellä pienellä leirintäalueella. Uusi teltta päästiin siis koeponnistamaan, ja jollen ihan väärin muista niin saeominaisuudet testattiin heti ensimmäisenä iltana/yönä; hyvin piti teltta vettä, joten ei huolta siis sen asian suhteen (vanha teltta ei ollut enää niin luotettava sen asian suhteen). Koirista etenkin Nemi myös tykkäsi uuden teltan uudesta ominaisuudesta eli eteistilasta, jossa oli mukava makoilla alkuillasta ennen kuin suljettiin makuutilan ovi ja mentiin yöpuulle (sinne otettiin aina koirat myös eli ne eivät saaneet jäädä yöpymään ns eteiseen).

Töressä oltiin vain yksi yö. Seuraavana aamuna tuttujen leirintäaluerutiinien mukaisesti minä käytin koirat lenkillä ja Eetu purki sillä välin teltan ja pakkasi tavarat autoon. Koirien lenkityksen jälkeen ruokin koirat, Eetu kävi suihkussa, minä luin kirjaa istuen piknikviltillä ja syöden aamupalaa, jonka jälkeen minä kävin suihkussa Eetun odotellessa ja sen jälkeen pakattiin koirat ja loput tavarat autoon ja jatkettiin matkaa. Auton nokka suunnattiin kohti Kiirunaa, josta oltiin varattu hotelli neljäksi yöksi.

Kahdeksan vuotta sitten kun tehtiin road trip pohjoiseen (Ruotsi, Norja, Suomi) niin mietittiin, että vielä joskus käydään jossain siellä Björkliden suunnalla "vaeltamassa". Björklidenissä vain oli se huono puoli, että paikan leirintäalue oli surkea; lähinnä kait tarkoitettu karavaanareille kun heille oli varattu parkkipaikkatyylinen alue, ja me jouduttiin teltan kanssa yöpymään lasketturinteen alaosaan - jonnekin epämääräiseen heinikkoon. Lisäkurjuutta sille yölle aiheutti rankkasade, joten yö vietettiin enemmän autossa kuin teltassa ... eikä juuri nukuttua saanut kun täpötäydessä autossa oli huono nukkua (muistaakseni etupenkkejä ei voinut laskea alas).

Niin tai näin, ajatus kävelyretkistä noilla seuduin jäi itämään, mutta aina on kuitenkin päädytty matkustamaan jonnekin muualle. Mutta jotta jonkinlaisia päivävaelluksia päästäisiin testailemaan niin varattiiin se hotellihuone Kiirunan Scandicista, josta oli tarkoitus ajella jonnekin Abiskon suunnalle tekemään jonkinlainen kävelyretki. Mitään megapitkiä reissuja ei voitu tälläkään kertaa suunnitella tekevämme, koska mummokoira (ruotsinlapinkoira Nemi, 14v.). Viime kesänä tosin jo huomattiin se, että koira jaksoi huomattavasti paremmin lenkkeillä metsäpoluilla kuin kaupunkien asfalttiviidakossa, mutta toki matkailu sinällään on jo väsyttävää koirille kaikkine uusine paikkoine ja hajuineen.

Mutta. Kiirunassapa olikin kurja sää. Vettä satoi, satoi ja satoi ja kun ulos meni niin tuuli meinasi lennättää lippalakin päästä. Eipä siinä kelissä kiinnostanut lähteä (oletettavasti) liukkaille vaelluspoluille tallustelemaan. Yhtenä päivänä ajeltiin Kurrevaaraa katsomaan (ennen reissua katseltiin muutamia Äsa Larssonin kirjoihin perustuvia elokuvia) dekkarimaisemia, mutta eipä siellä mitään erityistä näkynyt. Toinen ajeluretki tehtiin ylös tunturiin ja katseltiin kuraiselta tieltä alas kaupunkiin veden valuessa pitkin tuulilasia. Kiiteltiin onneamme siitä että oltiin päätetty yöpyä hotellissa leirintäalueen sijaan ... lueskeltiin kirjoja ja tutustuttiin Kiirunaan koiria lenkittämällä.

Onneksi yhtenä päivänä keliennuste oli jo parempi, joten silloin ajeltiin Riksgränsenille ja Abiskoon. Tuon päivän seikkailulla käytiin parissa-kolmessa kohteessa pienillä kävelyillä upeassa maastossa. Sää ei ollut lämmin, onneksi vettä satoi vain matkalla eikä silloin kun käveleskeltiin, koirat jaksoivat hyvin ja koska vettä ei tippunut taivaalta niskaan niin kameraakin pystyi ulkoiluttamaan.


...jatkuu

Pari sanaa telttailusta

... ja muutama lisäsana leirintäalue-elämästä ylipäätänsä.

Meidän joka kesäinen roadtrip päättyi eilen, vietettiin mainiot kolme ja puoli viikkoa Ruotsissa. Reissun aikana mieleeni pulpahteli muutamia ajatuksia, jotka ajattelin raapustella blogiin. Tässä kirjoituksessa kerron enimmäkseen camping -asioita, myöhemmin kirjoittelen muita mietteitä reissusta (kuten missä kävimme jne).

 Skellefteå Camping

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, niin leirintäalueilla on enimmäkseen asuntoautoja ja -vaunuja. Sinällään on tietysti ymmärrettävää, että caravaanareille on eniten tilaa ja usein myös niille on varattu ns parhaat paikat leirintäelueelta. Joskus telttailijoille on jokin oma epämääräinen soppi campingin jossain nurkassa, joskus telttailija voi ostaa jonkin paikkanumeron caravaanareitten seasta (paikka joko määrätään respasta tai sen saa itse valita). Käytäntö vaihtelee leirintäalueen mukaan eikä koskaan voi tietää etukäteen millaisella nurmella (jos nurmella) teltta-alue sijaitsee. Toki etukäteen voi tiedustella millainen teltta-alue ko leirintäalueella on tai voi olla jonkinlainen tieto aiheesta jos on vieraillut ko paikassa ennenkin; tähänkin tosin tuli omakohtainen poikkeus, koska eräällä tämän kertaisen reissumme leirintäalueista telttapaikat sijaitsivat muualla kuin muutama vuosi sitten.

Useita kertoja on tullut nähtyä ja koettua, että muut leirintäelueella olijat pitävät teltta-aluetta joutomaana missä voi tehdä mitä vaan. Esimerkkejä elävästä elämästä: siihen voi parkkeerata autot, jotta "omassa leirissä" (se ostettu alue jonka kukin saa käyttöönsä, laittoipa siihen sitten teltan tai asuntoauton/vaunun) olisi enemmän tilaa. Mukava siinä sitten etsiä teltta-alueelta sellaista kohtaa missä olisin tasaisin nurmikko ja muutenkin ideaalisin paikka omalle teltalle kun iso osa tilasta on käytetty ihan muuhun olisi tarkoitus. 

Pöyristyttävin tapaus mitä on nähty useita kertoja ovat koirien ulkoiluttajat. Ne muut leirintäalueella asustelevat ihmiset joilla on koiria mukana (ei tietystikään kaikki, mutta jotkut ...), jotka käyttävät koiransa pissalla / kakalla teltta-alueella. Joskus on löytynyt kakkakikkareita teltta-alueen nurmikolta, onneksi ainakin osa kuitenkin poimii kakat pussiin ja vievät pois. Haluaisitko sinä, että koirani pissivät matkailuautosi sänkyyn? Niinpä niin, me nukumme siinä nurmella (teltassa, mutta silti) - joten mietipä ensi kerralla kun ulkoilutat koiraasi leirintäalueella ...

Itselle koirien kanssa reissatessa yksi pelisäännöistä on se, että koirat käytetään lenkillä / tarpeilla camping-alueen ulkopuolella. Joskus voi olla kiireempi "ulos" kuin joskus toiste, mutta aikuiset koirat jaksavat pidättää kyllä sen verran, että ne muutamat kymmenet / sadat metrit voi kävellä, jotta on sellaisessa paikassa mihin voi antaa koirien vapaasti pissata / kakata. 

Nordic camping, Nora

Snibbens Camping, Ramvik

Loppuun vielä muutama sana turvaväleistä ja toisten "tonttien" kunnioittamisesta. Omia majoja (olivatpa ne sitten telttoja tai asuntoautoja) ei laiteta ihan kiinni toisiinsa, jolloin kullekin asuntokunnalle muodostuu leirintäalueelle "oma pihapiiri". Tätä "tonttia" kuuluisi toisten kunnioittaa, se kuuluu kirjoittamattomiin (nyt kirjoitettuihin) sääntöihin eli toisten pihojen läpi ei kuljeta - älä siis kävele teltan ja auton välistä tai jos huomaat ihmiset piknikviltillä istumassa teltan vieressä tai koirat makaamassa maassa niin kierrä hieman, sinun ei tarvitse kulkea puolen metrin päästä viltistä/ihmisistä/koirista. Ei vaikka siitä olisi ennen päässyt kätevästi taaempana olevaan huoltorakennukseen; yleiset reitit (polut, tiet) on sitä varten että kun niitä kävelee vessoille, keittiöön jne niin ei riko kenenkään leirirauhaa.

Strömsunds Camping

Skellefteå Camping

Kattava tietopaketti telttailusta Euroopassa löytyy Unelmatrippi -blogista :-)

Skellefteå, Västerbotten

Det finns en stad...

Matkaillessa on hauskaa tutustua uusiin paikkoihin sekä vierailla kohteissa, joissa ei ole ennen käynyt. Toisaalta miltei kaikilla on myös joku suosikkikohde, jonne mieluusti palaa uudestaan, vaikka käymättömiäkin kohteita riittäisi yllin kyllin. Joskus voi olla jopa vaikeaa ymmärtää, mikä saa toiset matkustamaan yhä uudestaan samaan kohteeseen - oli kyse sitten Berliinistä, Nizzasta tai Kanariansaarista - jos itse ei ole löytänyt niistä sitä jotain. Meiltäkin on kyselty moneen kertaan, että mikä saa meidät vuodesta toiseen valitsemaan yhdeksi matkakohteeksemme pienen Västerbottenissa sijaitsevan kaupungin, jonka turisteille suunnatusta tarjonnasta kertoo se, että paikkakunnan merkittävimmässä museossa esitellään lapasia ja lasten muovilapioita. Tämä on tarina Skellefteåsta.

Muovilapio (vaaleanpunainen), Skellefteån museo.

Skellefteån keskustaa tammikuussa 2019.

Saapuminen

Skellefteåån voi toki saapua julkisiakin kulkuvälineitä (juna, linja-autot ja jopa lentokoneet) käyttäen, mutta meille Pohjois-Suomesta matkaaville ylivoimaisesti helpoin matkustusmuoto on ollut henkilöauto. Suomen rajalta Haaparannalta matkaa Skellefteåån tulee 250 kilometriä, jonka keleistä, matkalle osuvista tietöistä ja 87 %:sti farmari-Volvoista koostuvan liikenteen sujuvuudesta riippuen ajaa yleensä noin 2,5 - 3 tunnissa. Suurin osa matkasta on joko nelikaistaista moottori(liikenne)tietä tai vähintään kolmekaistaista valtatietä, jossa seuraavaa ohituskaistaa ei yleensä tarvitse odotella kovinkaan pitkään. Tämän vuoksi suureksi ongemaksi ei pääse muodostumaan edes pohjoisruotsalaisen liikennekulttuurin erikoisuus eli pakottava tarve lähteä viikonloppuisin ulkoiluttamaan peräkärryjään valtaväylille. Ne, joita ei ole siunattu omalla kärryllä, hyödyntävät laajasti esimerkiksi huoltoasemilta vuokrattavissa olevia "Hyr här - lämnä där" -mainoksilla varustettuja kärryjä, joihin Pohjois-Ruotsin teillä ei voi olla törmäämättä

Majoittuminen

Majoittumiskohteitakin löytyy luonnollisesti useita, mutta itse olemme lähinnä pitäytyneet hyväksi havaitsemissamme paikoissa. Kesäaikaan olemme majoittuneet joko keskustan tuntumassa sijaitsevan Vitbergetin juurella olevalla leirintäalueella tai noin 20 km keskustasta etelään sijaitsevan Bureån taajaman leirintäalueella. Vitbergetin luona olevalta leirintäalueelta (Skellefteå Camping) kävelee helposti parissakymmennessä minuutissa keskustaan, minkä lisäksi alueelta on helppo lähteä tutustumaan Vitbergetin ulkoilumaastoihin. "Valkean vuoren" huippu kohoaa lähes 140 metriä merenpinnan yläpuolelle ja tarjoaa hienot näkymät kaupungin ylle. Suomalaisen matkailijan mieltä lämmittää myös leirintäalueen hintaan kuuluva saunomismahdollisuus - joskin bastun lämpötila tuntuu yleensä olevan säädetty sellaiseksi, ettei siellä juuri muu kuin mieli lämpenekään. Leirintäaluemajoitusta suunnittelevan on syytä muistaa, että ruotsalaisille leirintäalueille majoittumista helpottaa, jos mukana on kansainvälinen leirintäaluekortti.

Skellefteå Camping kesällä 2014.

Bureå Camping kesällä 2015.

Juoksutreeniä Vitbergetin rinnettä ylös kesällä 2014.

Vaikka Vitbergetin leirintäalue onkin avoinna ympäri vuoden, olemme kylmempinä vuodenaikoina Skellefteåssa vieraillessamme päätyneet telttamajoituksen sijasta hotelliyöpymisiin. Vannoutuneina Scandic-ketjun kannattajina emme ole edes lähteneet testaamaan paikkakunnan muita hotelleja, vaan olemme pysyneet uskollisina Scandic Hotel Skellefteålle, jonka sijainti E4:n varrella aivan keskustan tuntumassa tarjoaa sekä helpon saapumisen henkilöautolla että lyhyen kävelymatkan keskustaan. Hotellin pysäköintialue on maksullista aluetta, mutta ilmoittamalla rekisterinumeron hotellin vastaanottoon ei pysäköintimaksua tarvitse maksaa. Hotelli ei juurikaan poikkea muista Suomessa ja Ruotsissa sijaitsevista keskustojen Scandic-hotelleista, joten perusasiat ovat kunnossa, mutta mitään erikoista luksusta on turha odottaa. Skellefteån Scandicin erityispiirteenä ovat pikkujoulut, joita järjestetään ilmeisesti ympäri vuoden. Itse olemme majoittuneet hotellissa loka-, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuissa ja vuodenajasta riippumatta joka kerta varauksen tehtyämme olemme vuorokauden sisällä saaneet hotellista viestin, jossa kerrotaan, että juuri meidän vierailumme aikaan hotellissa järjestetään jonkin sortin pikkujoulut, minkä vuoksi melu ja hälinä voi jatkua pitkälle iltaan. Viidennen ja kuudennen kerroksen huoneisiimme tuo alakerran melu ei kuitenkaan ole koskaan päässyt häiritsevästi asti nousemaan, joten suotakoon västerbottenilaisille heidän harrastuksensa harrastaa pikkujouluja pitkin talvea.

Scandic Hotel Skellefteå.

Ruokailu ja ostokset

Ravintoloita Skellefteåsta löytyy lähinnä kaupungin keskustasta. Testaamissamme ravintoloissa ruoka on ollut hyvää, mutta pohjoismaiseen tapaan kohtalaisen kallista - varsinkin, jos ruokajuomaksi ottaa viiniä. Erillismaininnan ansaitsee Stadskällaren, josta ravintolan lisäksi löytyy pieni herkkupuoti, josta on ostettavissa hieman perus-ICAn ja -COOPin tarjonnasta poikkeaviakin tuotteita. Paikallisista tuotteista kannattaa ehdottomasti maistaa Västerbottensost-juustoa, joka ei tosin suomalaisille tunnu kauhean eksoottiselta, koska sitä nykyisin löytyy suomalaisistakin ruokakauposta.

Stadskällaren.

Ravintoloiden lisäksi keskustan alueelta löytyy myös muutama pienehkö ostoskeskus, pienempiä erikoisliikkeitä (esim. teetuotteisiin tai lautapeleihin keskittyvät liikkeet) sekä ainakin ICAn ja Lidlin ruokakaupat. Suurempia ruokamarketteja löytyy Skellefteälvin eteläpuolelta E4:n varrelta (COOP) sekä kaupungin pohjoispuolelta Solbakkenin alueelta (ICA). Solbakkenin alueelta löytyy ICAn lisäksi myös muita suurempia kauppoja, joissa myydään mm. lemmikkieläintarvikeita ja urheiluvälineitä.

Nähtävyydet

Skellefteåån matkaavan kannattaa etsiä nähtävyyksiä enemmän luonnosta ja maisemista kuin toivoa löytävänsä hienoja museoita tai kansainvälisesti tasokkaita kulttuurielämyksiä. Aivan keskustan tuntumassa virtaavan Skellefteälvin rannat tarjoavat mukavia kävelyreittejä niin kesäisin kuin talvisinkin. Lisäksi jo majoittumisen yhteydessä mainittu Vitbergetin alue tarjoaa hyvät mahdollisuudet luonnon helmassa liikkumiseen. Kesäisin alueella voi vaellella jalkaisin, talvisin alueelta löytyy pieni laskettelurinne hisseineen. Museoita (mm. alussa mainittu Skellefteån museo Nordanåområdetissa) ja tapahtumapaikkojakin (mm. Skellefteå Folkpark keskustan ja Vitbergetin välissä) toki löytyy, mutta niiden tarjonta ei pysty kilpailemaan suurempien paikkojen vastaavien kanssa, eikä niiden vuoksi Skellefteåån kannata matkustaa kovinkaan kaukaa.

Skellefteälvin rannalla tammikuussa 2018.

Vitberget, lokakuu 2012.

Kapuamassa Vitbergetin huipulle kesäkuussa 2014.

Näkymä Vitbergetiltä keskustaan päin lokakuussa 2012.

Skellefteån museo, Nordanån alue, tammikuu 2019.

Ruotsinlapinkoira (Herding Instinct's Divan Nemi) tutustuu suihkulähteeseen Skellefteån keskusaukiolla heinäkuussa 2018.

Tekniikasta ja kiertotaloudesta kiinnostuneita saattaa kiehtoa myös Skellefteån satamassa Rönnskärissä sijaitseva Bolidenin metallisulatto, joka valmistaa mm. kuparia, sinkkiä ja lyijyä ja on maailman johtavia elektroniikkaromun kierrättäjä. Teolliseen tuotantolaitokseen ei luonnollisestikaan voi vain mennä turisteilemaan ihan noin vain, mutta jos paikka vierailukohteena kiinnostaa, niin yksi mahdollisuus sinne pääsyyn on hankkia metallurgian korkeakoulututkinto (n. 5 vuotta, esim. Oulun yliopisto ja Aalto-yliopisto Suomessa tai Luleå Tekniska Universitet tai Kungliga Tekniska Högskolan Ruotsissa) ja hakea töitä Bolidenilta. Vierailu voi myös onnistua, mikäli toimit metallurgian tutkijana yhdessä edellä mainituista yliopistoista ja työsi liittyy projektiin, joka toteutetaan yhteistyössä Bolidenin kanssa.

...ett hockeylag

Syy siihen, miksi vuodesta toiseen päädymme Skellefteåån ei kuitenkaan löydy kaupungin kulttuuritarjonnasta, ei luonnosta eikä edes meitä miellyttävistä majoituskohteista, vaan mustakeltaisia värejään kunniakkaasti vuodesta toiseen kantavasta kaupungin ylpeydestä, maailman parhaasta jääkiekkojoukkuesta, Skellefteå AIK:sta. Jokainen valitkoon omat suosikkijoukkuuensa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta itselleni se, että kaukana aivan kaikesta olevan reilun 30 000:n asukkaan pohjoisruotsalaisen pikkukaupungin joukkue taistelee vuodesta toiseen vakavissaan mestaruudesta yhdessä maailman kovatasoisimmista jääkiekkosarjoista, on suoranainen ihme. Edes noin 400 kilometrin etäisyys kotikentältä ei ole estänyt meitä tekemästä vuosittaista pyhiinvaellusta katsomaan, kuinka mustakeltaiset murskaavat vuorollaan milloin mistäkin Etelä-Ruotsin kaupungista saapuvat vierailijat.

Skellefteå Kraft -areenalla kesällä 2014.

Se tunne, kun AIK tasoittaa 0,3 sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Tammikuu 2019.

I svart-gula hjärtan pumpar alltid en sång: För Skellefteå, för vårt AIK!

Road trip 2018

Viime kesän autoreissu suuntautui "vain" Ruotsiin ja Norjaan, syynä siihen ettei menty Tanskaan tai siitä pidemmälle oli alunperin se ettei vanhaa koiraa viitsinyt "raahata" hirmu kauas, varsinkaan jos olisi kovin helteistä. Säitä nyt on huono ennustaa, mutta olettaa voi, että Norjan rannikolla ei ole ihan niin kuuma kuin vaikka Ranskassa. Ruotsista löytyy paljon uutta kivaa nähtävää ja meillä on siellä jo useita suosikkikohteita minne palataan mielellämme uudestaan ja uudestaan, joten reissu oli todella onnistunut "vaikkei päästy kauemmas" :-)

Tällä kertaa koirien käytin koiria pari kertaa nauttimassa matolääkkeitä ennen matkaa ja kerran matkan jälkeen eli toimimme ns 28 vrk:n säännön mukaan. Tämä siksi, koska menimme Ruotsista Norjaan ja Norjasta Ruotsiin plus tietysti Ruotsista Suomeen. Ruotsista Norjaan mentäessä ja Ruotsista Suomeen tultaessa kun pitää olla koira madotettuna.

Matkaan lähdimme 4. heinäkuuta, ajaen Tornion kautta Ruotsin puolelle. Perinteisesti pysähdyttiin Skellefteåssa shoppailemassa ja ulkoiluttamassa koirat. Yöpymispaikka löydettiin Ånäsetistä - paikkakunnan tunnistaa E4-tietä ajellessa kun kylän kohdalla on iso juustohöylä (-patsas). Leiriydyimme Lufta -campingille, josta löytyi hyvää nurmikkoa mihin teltta pystyttää. Metsä / leirintäalueen reuna ei ollut kaukana, joten koiria pääsi ihan kivasti lenkittämään jotain maaseututietä (ja hieman metsäpolkuakin). Tosin hyttysiä oli ihan riesaksi asti siellä metikössä ja hieman teltan likelläkin.

Seuraavana päivänä purettiin leiri ja ajettiin Örnsköldsvikiin, jossa majoituttiin Scandic -hotelliin neljäksi yöksi. Hotellimajoitus siksi kun haluttiin "vaeltaa" eli tutustua Skuleskogenin luonnonpuiston reitteihin päiväretkillä ja rentoutua sitten aina iltaisin - toki leirintäalueillakin voi rentoutua mutta säidenhaltijan oikuista ei voi etukäteen tietää ... Joten kunnon sänky, lämmin suihku ja hyvä aamupala houkutti yhdistämään "wanna-be-vaeltaminen" hotellimajoitukseen ;-)

Skuleskogen oli kyllä elämys mikä kannatti kokea. Maisemat olivat huikeita. Ensimmäisenä päivänä kierrettiin pisin reittimme eli noin 12 kilometriä, reitti oli haasteellinen ja aikaa taisi kulua neljä-viisi tuntia. Nemi jaksoi upeasti ja Kiki oli ihan onnessaan. Koirat olivat luonnollisesti kokoajan taluttimissa. Muina päivinä retkemme olivat jotain 2-5 km. Lisäksi tietysti käveltiin eri pituisia lenkkejä Örnsköldsvikin kaupungissa koirien kanssa.

Ö-vikistä jatkettiin matkaa palan matkaa rannikkoa etelää kohti kunnes Sundsvallin kulmilla koukattiin sisämaahan ja päädyttiin yöpymään Åreen (Så) ts leirintäalue oli muutama kilometri ennen Åren kylää. Illalla oli tuskaisen paljon öttiäisiä joten pihalla ei paljoa viihdytty. Seuraavana päivänä piipahdettiin Åressa aamukahvilla -ja koiria lenkittämässä- ja jatkettiin matkaamme Norjan puolelle.

Åressa

Oppdal

Kuten yleensäkin noilla seuduin niin maisemat olivat jälleen upeat. Yöpymispaikaksi valikoitui Oppdal, josta löytyi pikkuruinen leirintäalue jonkun laskettelukeskuksen alapuolelta.

Oppdalista matka jatkui aina vain hienompia maisemia ihaillen, niin auton ikkunasta kuin välillä livenäkin. Pysähdyttiin ihailemaan muunmuassa Euroopan korkeinta vesiputousta. Pari seuraavaa yötä oltiin korkeassa hotellissa Atlantin rannikolla Molde nimisessä kaupungissa. [wikipediassa kuva ko hotellista] Hotellin ikkunasta ihailtiin merellä purjehtivia laivoja. Koirien kanssa matkailuun ko hotelli oli ehkä vähän turhan hieno, vaikka toki Kikikin tykkäsi katsella ikkunasta merenkulkijoita. Aamupala oli runsas, joten ansaitsee erityismaininnan :-)

Kun oli aika jättää Molde taaksemme niin ylitettiin jokin vesistö autolautalla; jonotettiin, ajettiin lauttaan, maksettiin matkalippu ja maissa ajettiin ohjeistuksella eli omalla vuorollamme ulos paatista. Matkan varrella pysähdyttiin ottamaan valokuvia, pissattamaan koiria, tankkaamaan autoa, ostamaan syötävää ja kysymään yöpymispaikkaa. Eli Norjassa on kyllä paljon leirintäalueita, mutta läheskään kaikki eivät ole kokoaikaa auki. Koska paikoista ei ollut mitään takeita ovatko edes auki ko päivänä saati saisiko sinne jäädä koirien kanssa, niin sellaiset paikat missä ketään ei näkynyt eikä kuulunut niin hyljättiin eli ei jääty odottamaan omistajan / työntekijän saapumista. Lopulta avoinna oleva camping löydettiin Dovresta. Kyseessä oli melko suuri leirintäelue. Teltta-alueen nurmikko oli ihan hyvä, mutta märäksihän se muuttui kun "tuli sade rankka" - tai no ainakin kohtuullinen ja hieman ukkostakin. Leirintäalueen vieressä oli  jokin vuoristopuro/joki jossa koirat pääsivät hieman kahlailemaan.

Seuraava päivä oli hyvin pitkälti edellisen kaltainen. Ajettiin Norjaa eteenpäin, pysähdeltiin -muun muassa Lillehammerin kelkkaradan vieressä, siellä on siis kisattu olympiamitaleista joku vuosi takaperin- ja löydettiin (ehkä jopa turhan aikaisin) leirintäalue. Camping (Lötenissä) oli pikkuruinen eikä siellä ollut oikein mitään kummempaa, eikä hyviä koirien lenkitysmaastoja. Onneksi oli niin kuuma ettei tehnyt mielikään lähteä pitkille lenkeille, joten lueskeltiin kirjoja teltan vieressä vaihdellen piknikviltin paikkaa, jotta oltaisiin oltu mahdollisimman paljon varjossa.

Lötenistä ajettiin seuraavana päivänä Ruotsin puolelle, tosin ensin pysähdyttiin Kongsvingerissä - jossa ajettiin kukkulalle ihailemaan vanhaa linnoitusta. Ruotsissa oltiin kolme yötä Arvikassa, josta oltiin varattu etukäteen hotellimajoitus. Päivisin kierreltiin ympäri kaupunkia kävellen, joka päivä käytettiin koiria likeisessä järvessä pulikoimassa - sää kun oli aurinkoinen ja todella lämmin. Joskus vuosia aiemmin on yövytty Arvikan leirintäalueella ja kaupungista oli jäänyt positiivinen mielikuva, siksi siis uudestaan sinne. Keskustassa oli yllättävän paljon hotelleja ja ravintoloita niin pieneksi kaupungiksi.

Kongsvingerin linnan pihassa

Nemi rakastaa suihkulähteitä ... :-)

Arvikasta ajettiin Åmålin kautta rannikolle ihailemaan muunmuassa Fjällbackan -kylää, joka osoittautui ainakin heinäkuussa armottavaksi turistirysäksi. Siltä seudulta käytiin useammalla leirintäalueella toteamassa, että täyttä on. Jätettiin sitten rannikkoseutu taaksemme ja teltta pystytettiin lopulta Vänersborgissa ylisuurelle campingille. Jopa telttailijoita oli  useita (ja lisää tuli sen jälkeen kun me oltiin jo leiriydytty). Teltta-alue oli vähän kuin varsinaisen leirintäalueen ulkopuolella, ihan vierestä lähti hyvät lenkkeilypolut - mikä oli sekä hyvä että huono asia, hyvä itselle ulkoiluttaa koiria, mutta hyvä myös muille, joten ulkoilijoita lappasi koirilla ja ilman ohi jatkuvasti ...

Fjällbacka

Nora

Seuraavat kaksi yötä vietettiin meille sopivammalla (pienellä ja kodikkaalla)leirintäalueella Norassa järven rannalla. Campingilla oli uimapaikka niin koirille kuin ihmisillekin ja sieltä oli lyhyt ja mukava (pyörätie järven rannassa) kävelymatka kylän keskustaan. Norassa sää vielä suosi meitä, mutta kun oltiin jo menossa kohti pohjoista niin sadepilviä ei voinut vältellä, joten päädyttiin varaamaan viimeisiksi kahdeksi matkayöksi hotellihuoneet, ensin Sundsvallista ja reissun viimeinen yö oltiin Skellefteåssa. Huoneenvaraaminen oli oikea ratkaisu, koska vettä tuli noiden parin päivän ja yön aikana todella runsaasti.

Tauko Falunissa matkalla Norasta Sundsvalliin

Viimeinen reissupäivä, turisteilua Luleåssa