Skellefteå, Västerbotten

Det finns en stad...

Matkaillessa on hauskaa tutustua uusiin paikkoihin sekä vierailla kohteissa, joissa ei ole ennen käynyt. Toisaalta miltei kaikilla on myös joku suosikkikohde, jonne mieluusti palaa uudestaan, vaikka käymättömiäkin kohteita riittäisi yllin kyllin. Joskus voi olla jopa vaikeaa ymmärtää, mikä saa toiset matkustamaan yhä uudestaan samaan kohteeseen - oli kyse sitten Berliinistä, Nizzasta tai Kanariansaarista - jos itse ei ole löytänyt niistä sitä jotain. Meiltäkin on kyselty moneen kertaan, että mikä saa meidät vuodesta toiseen valitsemaan yhdeksi matkakohteeksemme pienen Västerbottenissa sijaitsevan kaupungin, jonka turisteille suunnatusta tarjonnasta kertoo se, että paikkakunnan merkittävimmässä museossa esitellään lapasia ja lasten muovilapioita. Tämä on tarina Skellefteåsta.

Muovilapio (vaaleanpunainen), Skellefteån museo.

Skellefteån keskustaa tammikuussa 2019.

Saapuminen

Skellefteåån voi toki saapua julkisiakin kulkuvälineitä (juna, linja-autot ja jopa lentokoneet) käyttäen, mutta meille Pohjois-Suomesta matkaaville ylivoimaisesti helpoin matkustusmuoto on ollut henkilöauto. Suomen rajalta Haaparannalta matkaa Skellefteåån tulee 250 kilometriä, jonka keleistä, matkalle osuvista tietöistä ja 87 %:sti farmari-Volvoista koostuvan liikenteen sujuvuudesta riippuen ajaa yleensä noin 2,5 - 3 tunnissa. Suurin osa matkasta on joko nelikaistaista moottori(liikenne)tietä tai vähintään kolmekaistaista valtatietä, jossa seuraavaa ohituskaistaa ei yleensä tarvitse odotella kovinkaan pitkään. Tämän vuoksi suureksi ongemaksi ei pääse muodostumaan edes pohjoisruotsalaisen liikennekulttuurin erikoisuus eli pakottava tarve lähteä viikonloppuisin ulkoiluttamaan peräkärryjään valtaväylille. Ne, joita ei ole siunattu omalla kärryllä, hyödyntävät laajasti esimerkiksi huoltoasemilta vuokrattavissa olevia "Hyr här - lämnä där" -mainoksilla varustettuja kärryjä, joihin Pohjois-Ruotsin teillä ei voi olla törmäämättä

Majoittuminen

Majoittumiskohteitakin löytyy luonnollisesti useita, mutta itse olemme lähinnä pitäytyneet hyväksi havaitsemissamme paikoissa. Kesäaikaan olemme majoittuneet joko keskustan tuntumassa sijaitsevan Vitbergetin juurella olevalla leirintäalueella tai noin 20 km keskustasta etelään sijaitsevan Bureån taajaman leirintäalueella. Vitbergetin luona olevalta leirintäalueelta (Skellefteå Camping) kävelee helposti parissakymmennessä minuutissa keskustaan, minkä lisäksi alueelta on helppo lähteä tutustumaan Vitbergetin ulkoilumaastoihin. "Valkean vuoren" huippu kohoaa lähes 140 metriä merenpinnan yläpuolelle ja tarjoaa hienot näkymät kaupungin ylle. Suomalaisen matkailijan mieltä lämmittää myös leirintäalueen hintaan kuuluva saunomismahdollisuus - joskin bastun lämpötila tuntuu yleensä olevan säädetty sellaiseksi, ettei siellä juuri muu kuin mieli lämpenekään. Leirintäaluemajoitusta suunnittelevan on syytä muistaa, että ruotsalaisille leirintäalueille majoittumista helpottaa, jos mukana on kansainvälinen leirintäaluekortti.

Skellefteå Camping kesällä 2014.

Bureå Camping kesällä 2015.

Juoksutreeniä Vitbergetin rinnettä ylös kesällä 2014.

Vaikka Vitbergetin leirintäalue onkin avoinna ympäri vuoden, olemme kylmempinä vuodenaikoina Skellefteåssa vieraillessamme päätyneet telttamajoituksen sijasta hotelliyöpymisiin. Vannoutuneina Scandic-ketjun kannattajina emme ole edes lähteneet testaamaan paikkakunnan muita hotelleja, vaan olemme pysyneet uskollisina Scandic Hotel Skellefteålle, jonka sijainti E4:n varrella aivan keskustan tuntumassa tarjoaa sekä helpon saapumisen henkilöautolla että lyhyen kävelymatkan keskustaan. Hotellin pysäköintialue on maksullista aluetta, mutta ilmoittamalla rekisterinumeron hotellin vastaanottoon ei pysäköintimaksua tarvitse maksaa. Hotelli ei juurikaan poikkea muista Suomessa ja Ruotsissa sijaitsevista keskustojen Scandic-hotelleista, joten perusasiat ovat kunnossa, mutta mitään erikoista luksusta on turha odottaa. Skellefteån Scandicin erityispiirteenä ovat pikkujoulut, joita järjestetään ilmeisesti ympäri vuoden. Itse olemme majoittuneet hotellissa loka-, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuissa ja vuodenajasta riippumatta joka kerta varauksen tehtyämme olemme vuorokauden sisällä saaneet hotellista viestin, jossa kerrotaan, että juuri meidän vierailumme aikaan hotellissa järjestetään jonkin sortin pikkujoulut, minkä vuoksi melu ja hälinä voi jatkua pitkälle iltaan. Viidennen ja kuudennen kerroksen huoneisiimme tuo alakerran melu ei kuitenkaan ole koskaan päässyt häiritsevästi asti nousemaan, joten suotakoon västerbottenilaisille heidän harrastuksensa harrastaa pikkujouluja pitkin talvea.

Scandic Hotel Skellefteå.

Ruokailu ja ostokset

Ravintoloita Skellefteåsta löytyy lähinnä kaupungin keskustasta. Testaamissamme ravintoloissa ruoka on ollut hyvää, mutta pohjoismaiseen tapaan kohtalaisen kallista - varsinkin, jos ruokajuomaksi ottaa viiniä. Erillismaininnan ansaitsee Stadskällaren, josta ravintolan lisäksi löytyy pieni herkkupuoti, josta on ostettavissa hieman perus-ICAn ja -COOPin tarjonnasta poikkeaviakin tuotteita. Paikallisista tuotteista kannattaa ehdottomasti maistaa Västerbottensost-juustoa, joka ei tosin suomalaisille tunnu kauhean eksoottiselta, koska sitä nykyisin löytyy suomalaisistakin ruokakauposta.

Stadskällaren.

Ravintoloiden lisäksi keskustan alueelta löytyy myös muutama pienehkö ostoskeskus, pienempiä erikoisliikkeitä (esim. teetuotteisiin tai lautapeleihin keskittyvät liikkeet) sekä ainakin ICAn ja Lidlin ruokakaupat. Suurempia ruokamarketteja löytyy Skellefteälvin eteläpuolelta E4:n varrelta (COOP) sekä kaupungin pohjoispuolelta Solbakkenin alueelta (ICA). Solbakkenin alueelta löytyy ICAn lisäksi myös muita suurempia kauppoja, joissa myydään mm. lemmikkieläintarvikeita ja urheiluvälineitä.

Nähtävyydet

Skellefteåån matkaavan kannattaa etsiä nähtävyyksiä enemmän luonnosta ja maisemista kuin toivoa löytävänsä hienoja museoita tai kansainvälisesti tasokkaita kulttuurielämyksiä. Aivan keskustan tuntumassa virtaavan Skellefteälvin rannat tarjoavat mukavia kävelyreittejä niin kesäisin kuin talvisinkin. Lisäksi jo majoittumisen yhteydessä mainittu Vitbergetin alue tarjoaa hyvät mahdollisuudet luonnon helmassa liikkumiseen. Kesäisin alueella voi vaellella jalkaisin, talvisin alueelta löytyy pieni laskettelurinne hisseineen. Museoita (mm. alussa mainittu Skellefteån museo Nordanåområdetissa) ja tapahtumapaikkojakin (mm. Skellefteå Folkpark keskustan ja Vitbergetin välissä) toki löytyy, mutta niiden tarjonta ei pysty kilpailemaan suurempien paikkojen vastaavien kanssa, eikä niiden vuoksi Skellefteåån kannata matkustaa kovinkaan kaukaa.

Skellefteälvin rannalla tammikuussa 2018.

Vitberget, lokakuu 2012.

Kapuamassa Vitbergetin huipulle kesäkuussa 2014.

Näkymä Vitbergetiltä keskustaan päin lokakuussa 2012.

Skellefteån museo, Nordanån alue, tammikuu 2019.

Ruotsinlapinkoira (Herding Instinct's Divan Nemi) tutustuu suihkulähteeseen Skellefteån keskusaukiolla heinäkuussa 2018.

Tekniikasta ja kiertotaloudesta kiinnostuneita saattaa kiehtoa myös Skellefteån satamassa Rönnskärissä sijaitseva Bolidenin metallisulatto, joka valmistaa mm. kuparia, sinkkiä ja lyijyä ja on maailman johtavia elektroniikkaromun kierrättäjä. Teolliseen tuotantolaitokseen ei luonnollisestikaan voi vain mennä turisteilemaan ihan noin vain, mutta jos paikka vierailukohteena kiinnostaa, niin yksi mahdollisuus sinne pääsyyn on hankkia metallurgian korkeakoulututkinto (n. 5 vuotta, esim. Oulun yliopisto ja Aalto-yliopisto Suomessa tai Luleå Tekniska Universitet tai Kungliga Tekniska Högskolan Ruotsissa) ja hakea töitä Bolidenilta. Vierailu voi myös onnistua, mikäli toimit metallurgian tutkijana yhdessä edellä mainituista yliopistoista ja työsi liittyy projektiin, joka toteutetaan yhteistyössä Bolidenin kanssa.

...ett hockeylag

Syy siihen, miksi vuodesta toiseen päädymme Skellefteåån ei kuitenkaan löydy kaupungin kulttuuritarjonnasta, ei luonnosta eikä edes meitä miellyttävistä majoituskohteista, vaan mustakeltaisia värejään kunniakkaasti vuodesta toiseen kantavasta kaupungin ylpeydestä, maailman parhaasta jääkiekkojoukkuesta, Skellefteå AIK:sta. Jokainen valitkoon omat suosikkijoukkuuensa parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta itselleni se, että kaukana aivan kaikesta olevan reilun 30 000:n asukkaan pohjoisruotsalaisen pikkukaupungin joukkue taistelee vuodesta toiseen vakavissaan mestaruudesta yhdessä maailman kovatasoisimmista jääkiekkosarjoista, on suoranainen ihme. Edes noin 400 kilometrin etäisyys kotikentältä ei ole estänyt meitä tekemästä vuosittaista pyhiinvaellusta katsomaan, kuinka mustakeltaiset murskaavat vuorollaan milloin mistäkin Etelä-Ruotsin kaupungista saapuvat vierailijat.

Skellefteå Kraft -areenalla kesällä 2014.

Se tunne, kun AIK tasoittaa 0,3 sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Tammikuu 2019.

I svart-gula hjärtan pumpar alltid en sång: För Skellefteå, för vårt AIK!