Road trip (osa 4)

Yhdeksäs reissupäivä - lauantai 17.6

Lauantaiaamuna käytin koirat lenkillä ja Eetu purki sillä välin leirin. Sen jälkeen ruokin koirat ja tehtiin omat aamutoimemme ja jätettiin Böda -camping taaksemme ja poistuttiin Öölannista.

Jatkettiin Kalmarista etelään ajaen E22 -tietä ja pysähdyttiin Karlskronassa. "Karlskronan laivastoasema yhdessä eräiden muiden kaupungissa sijaitsevien kohteiden kanssa kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon." (lähde: wikipedia).

Karlskronan keskustassa oli kauniita rakennuksia, paljon ihmisiä, jokin toritapahtuma ja jopa poneilla & aaseilla talutusratsastusta lapsille - mikä oli Kikistä todella jännää (ja ehkä vähän pelottavaakin). Käveltiin sitten hieman syrjemmäksi ja löydettiin jokin kiva puisto, josta koirat tykkäsivät enemmän kuin mukulakivikeskustasta.

Karlskronasta jatkettiin taas tietä E22 eteen päin. Matkan varrelta seurattiin yhdet leirintäalueviitat päätyen johonkin pikkuruiseen campingiin, joka vaikutti kuolleelta - tai siltä, että avaa respan ovensa vasta heinäkuuksi/myöhemmin. Melkoisen iso camping seuraavaksi yöpymäpaikaksemme löytyi sitten Hörby nimisen kunnan alueelta Östrä Ringsjö -järven rannalta. Järven rannalla oli alkuillasta tuulista, mutta kun tuuli laantui niin paikalle ilmaantui todella paljon jotain hyönteisiä ...

Uimaan Nemi ei harmikseen päässyt, koska ranta nyt ei vain oikein ollut koirille tarkoitettu tällä kertaa. Leirintäalueelle menevän tien vieressä oli pyörätie, jolla käytettiin koiria lenkillä. Keli oli lämmin joten käveltiin pyörätietä sopivalta tuntunut matka pois päin ja sitten takaisin. Pyörätien vieressä oli iso lehmiaitaus jonne koirat tähyilivät innostuneesti.

341,3 km

Kymmenes reissupäivä - sunnuntai 18.6

Hörbyssä aamu meni jo totutulla rutiinilla: noustiin ylös, käytiin vuoronperään "puuteroimassa nenät", minä lähdin koirien kanssa lenkille, Eetu purki leirin, tulin koirien kanssa takaisin, annoin koirille aamuruuan (iltaruuan antamisesta ei taida olla yhtään merkintää tässä reissukertomuksessa, mutta tokikin ne siis senkin ovat joka päivä saaneet), Eetu lähti suihkuun, minä hengailin koirien kanssa auton lähellä söin samalla jotain ja ehkä luin kirjaa, Eetu tuli suihkusta, minä menin suihkuun ja Eetu jäi hengailemaan koirien kanssa. Sitten minä kävin tiskaamassa astiat eli koirien kupit ja meidän muoviset juoma-astiat.

Ja sitten jatkettiin taas matkaa. Kymmenen aikoihin oltiinkin jo The Sillalla matkalla kohti Tanskaa. Kööpenhaminan ohitustiellä ei ollut ruuhkaa, joten matka eteni ihan joutuisasti. Tanskan läpi menee hyvät moottoritiet, nopeus on enimmillään 130 - tietyöalueilla (joita ei enää ollut niin paljoa kuin muutama vuosi sitten kun oltiin viimeksi noilla teillä) nopeus on 80, joten ne eivät tajuttomasti menoa hidasta (toki perusmoottoritienopeuksissa ei ajella tuolloin, tietenkään). Toisen maksullisen sillan jälkeen pysähdyttiin tankkaamaan, juomaan kahvit ja käymään kaupassa Nyborgissa. Muutamaan kertaan ollaan aiemmilla reissuilla yövytty Nyborgin leirintäalueella, joten kaupunki oli entuudestaan tuttu.

Tanskan läpi päästiin alle neljässä tunnissa. Saksan moottoritiellä vauhdin hurmasta ei saatu pitkään nauttia, koska toistuvat tietyöt alkoivat melko pian. Yhdessä välissä jouduttiin jopa kiertoreitille. Kun Hampuri alkoi lähestymään niin tiet tukkiintuivat ts liikenne seisoi tämän tästä.

Kun vihdoin oli päästy Hampurin ohi niin oli aika etsiä leirintäalue. Saksassa leirintäalue merkkejä ei moottoriteillä näy, joten Hampurin ohittamisen jälkeen käännyttiin pienemmälle tielle - kohti Stadea leirintäalueen löytymisen toivossa. Kun hetkeen aikaan mitään camping-merkkeihin viittaavaa ei näkynyt niin pysähdyttiin käyttämään koirat pissalla, samalla katsottiin Eetun älypuhelimesta löytääkö se leirintäalueita kyseiseltä suunnalta: ei löytänyt, mutta vastakkaisessa suunnassa olisi. Siispä käännyimmekin ajamaan moottoritien toiselle puolelle kohti Soltauta, eikä tarvinnut pitkästi ajella kun tiellä oli ensimmäinen halutun näköinen teltta-tienviitta. Camping ei tokikaan löytynyt heti vaan ajella sai vielä useita kymmeniä (? pitkältä matka silloin ainakin tuntui ;-) ) kilometrejä ennen kuin olimme oikeassa paikassa.

Yövyimme pienen (teko)lammen rannalla helteisessä Saksassa hanhien ja sorsien kaakatusta kuunnellen.

Tällä kertaa leirintäalue oli jossain pienessä saksalaisessa kylässä (Holm-Seppensen), joten ilta- ja aamulenkit tehtiin jossain asuinalueella omakotitalojen pihoja ihastellen.

608,6 km

Road trip (osa 3)

Seitsemäs ja kahdeksas reissu päivä - torstai 15.6 & perjantai 16.6

Böda Hamn -camping, Öölanti. 

Torstaina herättiin aamulla seiskan aikoihin Arnön leirintäalueelta teltasta, mä lähdin koirien kanssa lenkille ja Eetu jäi purkamaan leiriä (pakkasi tavarat teltasta autoon ja kasasi teltan). Teltta-alue oli aika peränurkassa campingia, joten piti melkoisesti komennella koiria etteivät ne pissisi ennen kuin päästiin alueelta ulos. Aika monella leirintäalueella näki kuinka ihmiset lenkittivät koiransa camping -alueella, koirat kuseksivat mihin sattuu - kakat ihmiset varmaan enimmäkseen keräävät pois, mutta pissailua ei pidetä ilmeisesti minään ongelmana. Itse sitä ajattelee ettei olisi kiva läntätä telttaa nurmikolle mikä on toiminut muiden huussina.

Pääsin tietysti lopulta koirien kanssa alueen ulkopuolelle, jonne tuli joku muukin leiriytyjä koiransa kanssa. Koska oltiin jossain hevonkuusessa niin teitä ei ollut montaa mitä kulkea, minä painelin koirieni kanssa metsäpolulle ja annoin sen toisen valloittaa autotien. Kyllähän maailmaan ja samoille kaduille muitakin koiria mahtuu, mutta Kiki oli turhan kiinnostunut heistä eikä lenkki tahtonut edetä ... siksi väistimme eri suuntaan. Noh, koirat saivat tarpeensa tehtyä ja nuuskuteltua paikallisia hajuja, joten palattiin takaisin teltta-alueelle. Tällä välin Eetu oli saanut tavarat pakattua. Annoin koirille ruuat ja söin itse hieman aamupalaa. Käytiin vuoronperään pesulla ja laitettiin koirat autoon (Nemi sai hypätä itse takapenkille, mutta Kiki nostettiin sinne kun se ei päässyt sinne itse - pois saivat molemmat tulla hyppäämällä itse, toki vasta luvan saatuaan).

Ajettiin kohti Kalmaria, mutta pysähdyttiin päiväkävelylle Oskarhamniin, joka osoittautui pieneksi kaupungiksi jossa Kikille ei meinannut löytyä ruohoplänttiä johon pissata. Kakata se kyllä voi vaikka keskelle kävelykatua, mutta pissapaikkojen kanssa on yllättävän tarkka leidi ... Pienen kävelykierroksen jälkeen hypättiin takaisin autoon ja jatkettiin matkaa. 

Kalmarista käännyttiin Öölantiin menevälle tielle, pitkän (6km) sillan jälkeen oltiinkin jo saaressa. Ensimmäisellä kerralla kun kävimme Öölannissa ei oltu yötä ja käytiin tutustumassa saaren eteläosiin. Toisella kertaa tutustuttiin keskiosiin ja viivyttiin Borgholmin leirintäalueella pari yötä. Tällä kertaa otettiin suunnaksi saaren pohjoisempi osa. Ajettiin tietä nro 136 kauniita maisemia katsellen aina Bödaan asti. Jossain matkan varrella tien vieressä näkyi kaksi aitausta jossa oli kameleja - meinasi siinä silmät pudota päästä, enpä muista olenko ehkä joskus lapsena jossain eläintarhassa nähnyt kameleita? Paluumatkalla niitä ei tietenkään näkynyt enää missään, eli kuvia en niistä saanut. Onneksi google paljasti ettei nähty unta, eli joku muukin on nähnyt ne Öölannin oudot eläimet :-)

Bödassa ei kuitenkaan menty suuresti mainostetuille leirintäalueille (kuuluvat johonkin top kymppiin Ruotsin jossain camping listauksessa) vaan mentiin Böda Hamnin campingille, joka sekään ei ollut mikään pieni leirintäalue muttei ehkä kuitenkaan mikään sirkusalue. Tosin tottakait sieltäkin löytyi minigolfrata, lasten leikkipuisto, lentiskenttä, agilityaitaus, ... ja hiekkaranta ei ollut kovinkaan kaukana alueelta. Rannan tuntumassa käytettiin muutamaan otteeseen koiria lenkillä, sinne oli lyhyempi matka teltalta kuin mitä pääportille / virallista tietä ulos leirintäalueelta. Rantadyyneillä / heinikossapa näkyikin kaniineja, eräällä kerralla kun käytin koiria jollain lenkillä niin Kiki oli just hakemassa kakkapaikkaa niin eiköhän kaniini juossut siitä Kikin "vessa-alueen" lävitse. Loppui äkkiä se kakkahätä ... (teki tarpeensa sitten hieman myöhemmin), Nemi ei edes huomannut kaniinin viuhahdusta kun keskittyi syömään heinää. 

Bödassa oltiin jopa kaksi yötä. Ajomatkan jälkeisenä päivänä lenkiteltiin koiria muutamaan otteeseen, syötiin kyläkaupasta ostettuja eväitä ja lueskeltiin kirjoja ulkosalla. 

Torstaina Nyköping - Böda 411,2 km

Perjantaiaamuna heräiltiin klo 7, käytettiin koirat yhdessä aamulenkillä, jonka jälkeen minä & koirat syötiin aamiaista ja Eetu kävi juoksemassa. Kun Eetu tuli takaisin käytiin vuoronperään saniteettitiloissa ja lähettiin sitten ajelulle. Käytiin katsomassa Långe Erik -majakkaa, autot sai parkkiin jonkin matkan päähän majakasta. Koirat tietysti matkaan ja kävelylle kohti majakkaa. Alkumatkasta oli metalliritilä, joka estää ettei eläimet mene ko alueelle, siitä kannettiin koirat yli. Majakan ihmettelyn (sinne ei päässyt sisälle) lisäksi kierrettiin saari jotain luontopolkua pitkin, joka tosin välillä ei ollut polku ollenkaan vaan melkoista kivikkoa. Nemi oli hieman villinä kun se olisi tahtonut aaltoihin leikkimään.

Kuvassa etualalla ne metallit joiden yli koirat kannettiin.

Majakan ihastelun jälkeen jatkettiin autolla matkaa, katseltiin matkan varrelta hienoja maisemia ja pysähdyttiin ottamaan jotain kuviakin rannasta. Seuraavaksi pysähdyttiin jossain (jonka nimeä en muista) mistä lähti jotain luontopolkuja (eri mittaisia). Käytiin sitten koirien kanssa kiertämässä jokin muutaman kilometrin mittainen lenkki, jonka varrelta löytyi muun muassa lehmänpaskaläjiä. Siinäpä sitä sitten saikin olla tarkkana ettei itse astuisi läjään eikä koirat kovin paljoa herkuttelisi ... Jossain välissä oltiin melko likelläkin lehmiä, jotka söivät heinää rantaniityllä. Eläinten ja meidän välissä ei ollut mitään aitaa, jossain välissä Nemi ja Kiki havaitsivat lehmien (oli siellä joku sonnikin) olemassaolon ja jotain taisivat niille huudellakin (lehmät eivät välittäneet tuon taivaallista koirien jutuista). Luontopolkuretken jälkeen käytiin ihmettelemässä vielä jotain vanhoja kiviä (ajettiin autolla sinne) jossain keskellä ei mitään. Kivipaikassa satoi vettä, joten koirat (ja minä) eivät käyneet ulkona ollenkaan vaan odottivat autossa. Kivipaikan jälkeen ajettiin kaupalle ostamaan loppupäiväksi syötävää ja sen jälkeen mentiin takaisin leirintäalueelle, jossa satoi hetken aikaa joten oltiin teltassa sen aikaa. Sade oli tosiaan onneksi lyhyt joten loppupäivä saatiin viettää ulkona teltan vieressä picnic-huovalla oleillen ja välillä koiria lenkittäen. Telttaan mentiin nukkumaan joskus yhdeksän-kymmenen aikoihin.

Turistikilometrit perjantaina 58,3.

Road trip (osa 2)

(jatko-osa)

Kuudes reissupäivä - keskiviikko 14.6

Aamulla Eetu käytti koirat lenkillä, mä taas katsoin pitääkö koiria pestä ja ruokin koirat. Sitten käytiin vuoronperään aamiaisella (selvisi, että aamiaispaikka oli Jamie Oliver ravintolassa, mutta aamiainen oli sitä samaa mitä muissakin hotelleissa eli ei mitenkään speciaalia), pakattiin ja kirjauduttiin hotellista ulos.

Jätettiin Tukholma taaksemme, muttei suunnattu etelään vaan käytiin ensin meidän Ruotsin suosikkikohteessa eli Sigtunassa. En tiedä kuinka monta kertaa ollaan kyseisessä vanhassa kaupungissa käyty, mutta se on siis todella vanha ruotsalainen pikkukaupunki jossa on tosi kiva kävellä kesällä ja lenkittää koirat samalla. Tuttu jäätelökioski oli kuollut, mutta kyläkaupasta löytyi jotain mitä syödä puiston penkillä järven rannassa. Kikistä linnut (hanhet, sorsat, lokit jne) olivat todella mielenkiintoisia. Nemin mielestä niiden oli ihan turha tulla kerjäämään meiltä mitään, koska kaikki mikä jää yli kuuluu koirille ;-)

Sigtunasta ajettiin Gottröraan Nemin kasvattajalle, jolla ei oltu käyty muutamaan vuoteen. Pari tuntia istuskeltiin pihalla jutellen samalla kun Nemi ja (etenkin) Kiki leikkivät kasvattajan suomen- ja ruotsinlapinkoirien kanssa. Kiki löysi kaltaistaan seuraa suurinpiirtein samanikäisestä ruotsinlapnkoiratytöstä ja heillä tuntui olevan todella kiva päivä toistena seurassa :-)

Kun lähdettiin Gottrörasta juututtiin toviksi jos toiseksikin Tukholman ruuhkaan. Kun oli Tukholma ohitettu niin katseltiin sopivasta paikasta ensimmäinen leirintäalue ja päädyttiin Nyköpingiin, tarkemmin sanottuna Arnöön. Leirintäalue oli jonkun vesialueen (Baltic Sea) laidalla.
Kun matkustaa silloin kun sesonki on vielä edessä ei ole pelkoa siitä, että olisi ruuhkaa. Näin oli tälläkin leirintäalueella. Toki yksin ei tarvinnut olla, mutta teltta-alueelta paikan sai valita ihan vapaasti.

Illalla käytettiin koiria luonnollisesti lenkillä. Teltta-alueen läheltä lähti luontopolku (ts aluksi laudoitettu väylä ja sitten jokin mutainen polku), mutta kun oltiin kuljettu polkua jonkin matkaa niin ahtaalla väylällä tuli muita koiranulkoiluttajia vastaan, joten käännyttiin ympäri ei kä tutustuttu luontopolkuun sen tarkemmin vaan käveltiin campingin läpi ja käytettiin koirat lenkillä osin metsässä ja osin teiden varsilla.

Kikin ensimmäinen yö teltassa, kuinka se sitten sujuikaan? Noh, koira oli niin väsynyt kaikesta päivän ohjelmastaan (ei vähiten kavereiden kanssa leikkimisestä Gottrörassa) ettei paljon tarvinnut Nukku-Mattia kutsua. Eli toisinsanoen ensimmäinen yö sujui todella hyvin.

272,8 km

Road trip 2017 (osa 1)

Kotiuduttiin tämän vuoden / kesän autoilulomalta sunnuntaina. Ajattelin hieman muistella matkaa ... näkövinkkelinä on koirien kanssa matkustaminen.

Reissu oli Kikin (1v +) ensimmäinen telttailuloma, Nemille matkustelu oli toki jo tuttua puuhaa, mutta vanhana (12v + ) koirana jo paikoitelleen hieman rankkaa ts se väsyi herkemmin kuin aiemmin ja oli välillä hieman kärttyisä sen vuoksi.

Toimenpiteitä mitä piti tehdä ennen reissua koirien vuoksi:

• ostaa matolääkkeet (saisi niitä muistakin maista, mutta kätevämpää oli kun ne oli valmiiksi mukana)
• varmistaa, että koirien rokotukset olivat ajantasaiset. Käytännössä tarkoitti siis sitä, että keväällä annoin Kikille ensin matolääkkeet ja siitä parin viikon päästä käytin sen rokotuksilla (sen rokotus olisi vanhentunut joskus kesäkuun puolen välin paikkeilla) 
• ostaa reissuun soveltuvaa punkkilääkettä (Bayavantic)
• ilmoittaa Ruotsin tullille milloin (ja mistä rajan ylityspaikasta) koirat tulevat Ruotsiin (eli koirien passi- & sirunumerot, rotu ja millä tullaan eli auton rekisterinumero)

Ensimmäinen reissupäivä - perjantai 9.6

Autoa oltiin pakkailtu hieman jo aiemmin, lopullinen pakkailu tehtiin perjantaina ennen matkalle lähtöä. Normaalisti Kiki on matkustanut auton takaosassa olleessa häkissä, mutta tällä kertaa päädyttiinkin laittamaan matkalaukut jne peräkonttiin ja koirat sijoitettiin takapenkille. Takapenkkien jalkatilaan laitettiin telttailutarvikkeet ja niiden päälle muutama viltti; näin koirille saatiin isompi tila matkustamiseen eivätkä ne tippuneet monttuun (ts jalkatilaan) missään välissä. Kikille takapenkillä yhdessä "isosisko" Nemin kanssa oleskelu oli yhtä juhlaa. Ennakkoon pelkäsin, että mitenkähän käy eli malttaako Kiki olla aloillaan ja yrittääkö se tunkea etupenkille / minne vaan. Pelkoni oli turha, ihan alkumatkasta se jotain sääti takapenkillä, muutoin matkusti todella hienosti. Nemi oli se joka sähtäsi ikkunasta toiseen, oli tunkemassa etupenkille jne ... 

Kiki ensimmäisenä reissupäivänä auton takapenkillä. 

Ensimmäisenä päivänä ajettiin kotoa Skellefteåån, jossa stopattiin ensin päätien vierellä olevaan ostoskeskukseen. Minä käytin koirat kävelyllä ja Eetu kävi muutamassa kaupassa. Sieltä sitten ajeltiin ensimmäiseen majoitukseemme eli hotelli Scandic'iin. Alkumatkalle oli siis varattu hotelliöitä, pari ensimmäistä sopivien etäisyyksien päässä toisistaan (rytmitettiin matkan tekoa kohtuullisilla ajopäivillä). Skellefteån Scandic oli entuudestaan tuttu hotelli, tosin koirien kanssa ei oltu siellä aiemmin yövytty. Koirista piti maksaa 200 kruunua per yö.

Ruotsin puolelle ajettiin siis normaaliin tapaan Torniosta, jossa ei ollut sen ihmeempiä rajamuodollisuuksia koirian suhteen kuin ennenkään. Koska tulli-ilmoitus oli tehty etukäteen saimme ajaa normaalia reittiä ns vihreää linjaa.

Illalla käytettiin koiria kävelyllä, hotellilta ei ollut pitkä matka joen rantaan. Kamera ei sattunut matkaan, mutta maisemat olivat idyllisiä puutaloja rannassa ja mukavia puistokatuja. Hotellin likeltä löytyi siis hyvät reitit koirien kävelyttämiseen, vaikkakin jonkin verran joutui / sai kulkemaan kaupunkimaisemassa. Myöhemmin illalla käytin koirat vielä erikseen iltapissatuslenkeillä; molemmat käyttäytyivät oikein nätisti ja sää oli varsin hyvä (sopivan lämmin, ei liian kuuma, ei satanut, ei ollut ötököitä häiriöksi). 

Kiki Skellefteån hotellissa (olisi halunnut syödä mun katkarapuleivän ;) )

Koti - Skellefteå 380,6 km

Toinen reissupäivä - lauantai 10.6

Aamulla Eetu käytti koirat lenkillä, jonka jälkeen pesin niiden tassut ja ne saivat aamuruokansa. Itse käytiin aamupalalla, pakattiin tavarat ja kirjauduttiin ulos hotellista ja jatkettiin matkaa. Suunniteltiin, että oltaisiin lenkitetty koirat Höga kustenin tienoilla, mutta p-paikka / ulkoilutusalue, jolle ajettiin oli remontissa / tietyön valtaama, joten se siitä sitten ... Lopulta koirat pääsivät pissalle jollain tien varrella olleella perus-p-paikalla.

Uumajaa kun oltiin ohittamassa, niin jossain ohitustien lukuisista rondelleista (=liikenneympyrä) huomasin, että Kikin pää on ulkona autosta. Että mitä %&%&E/! Sain koiran takaisin autoon sisälle ja Eetu sulki kuskin ovessa olleesta napista takapenkin ikkunat. Oli sitten pikkukoira sopivasti pomppinut/painanut ikkunan avausnappulaa ... Hieman hirvitti, eipä sitten ollut tullut mieleen, että niinkin voisi käydä. Tämän jälkeen koko loppumatkan pidettiin sekä ovia että ikkunoita lukittuina, jos pysähdyttiin ja toinen jäi koirien kanssa autoon niin lukitus otettiin pois päältä, jotta (etu)ikkunat sai auki ettei autoon paistunut. Toki myös ovien lukitusta käytettiin tarpeen mukaan päällä / ei-päällä. 

Toiseksi yöksi ajettiin Bollnäsiin, taas majoituimme Scandicissa. Bollnäs sijaitsee hieman irti rantatiestä, mutta olimme valmiit sen mutkan tekemään, mikä oli ihan viisas päätös. Kaupunki vaikutti pieneltä ja kivalta. Hotellin ympärillä oli paljon nurmialueita ja siitä lähti hyvät kävelytiet, joten koirien lenkitys sujui siellä todella näppärästi. Hotellissa myös panostettiin koiriin, joten koiramaksun maksaminen ei tuntunut niin pahalta lisäkustanteelta. 

Skellefteå - Bollnäs 571,8 km

Kolmas reissupäivä - sunnuntai 11.6

Samat aamurutiinit kuin edellisenäkin päivänä eli Eetu lenkitti koirat, minä pesin niiden tassut ja annoin aamuruuan. Omien aamutoimien jälkeen kirjauduttiin hotellista ulos ja jatkettiin matkaa kohti Tukholmaa. Koska ajomatka oli tuolle päivälle lyhyempi niin pysähdyttiin välillä Vanhassa Uppsalassa kävelyttämässä koirat. 

Tukholmassa jatkettiin hotellilomailua, tällä kertaa majoituttiin kivikylään melko keskustaan. Hotelli oltiin kuitenkin valittu niin, että lähellä olisi joku puisto missä käyttää koiria kävelyllä. Hotelli olikin ihan Humlegårdenia vastapäätä. Puisto osoittautui yllättävänkin isoksi melko vilkasliikenteiseksi paikaksi. Ennen kuin saimme hotellihuoneemme niin käytiin pikkukävelyllä (koirat eivät saaneet olla hotellin aulassa eli emme voineet odottaa sitä vajaata tuntia sisätiloissa), koirien iloksi lähipuistosta löytyi myös koira-aitaus - tai itseasiassa kaksi aitausta. Toinen koirapuistoista oli tyhjillään, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja koirat pääsivät pieneksi hetkeksi iloittelemaan ilman hihnoja. 

Scandic Anglais'issa ei joko ollut jäljellä tai ei saanut ollenkaan viedä/tuoda koiria perushuoneisiin eli jouduimme ottamaan hieman tasokkaamman huoneen, koska koirat. Näinpä ollen asuimme muutaman päivän ajan seitsemännessä kerroksessa huoneessa, jossa oli oma parveke (jonne minä en uskaltanut mennä, enkä päästää sinne koiria) ja normi makuuhuoneen lisäksi pieni lisätila (jossa oli kahden istuttava sohva, sohvapöytä ja seinä-tv). Koirat, Nemi etenkin, tykkäsivät makoilla siinä sohvalla. 

Tukholmassa koirille laitettiin punkkilitkut selkään (Nemille kahteen kohtaan, Kikille kevyempänä koirana vain yhteen paikkaan).

Illalla käytiin hieman pidemmällä kävelylenkillä ihmettelemässä normaaleja turistinähtävyyksiä. Tuolla kierroksella oli enemmän kivikatuja, paljon ihmisvilinää ja vähemmän nurmialueita koirille. Hienosti koirat silti käyttäytyvät ja jaksoivat kulkea ison kaupungin ihmisvilinässä, mitä nyt Kikiä maalaiskoirana hieman tympäisi jumittua paikoilleen silloin tällöin (liikennevaloissa). 

Bollnäs - Tukholma 279,3 km

Neljäs ja viides reissupäivä - maanantai 12.6 & tiistai 13.6

Sekä maanantai että tiistai aamuina Eetu käytti koirat lenkillä, mä pesin niiden tassut ja annoin aamuruuat. Käytiin vuoronperään aamupalalla (ei haluta jättää koiria yksinään huoneeseen) ja Eetu lähti sitten erääseen konferenssiin päiviksi. Koirien kanssa oleskelin huoneessa ja käytin niitä kumpanakin päivänä ulkona ihmettelemässä suurkaupungin meininkiä. Lähipuistossa oli paljon koiria, jotka ihan vain Nemin kiusaksi olivat enimmäkseen vapaina. Nemi oli selvästi hieman rasittunut suurkaupungin kaikista virikkeistä, mutta Kiki sen sijaan hämmästytti sillä kuinka helppo sen kanssa oli liikkua. 

Hotellihuoneessa reenattiin välillä jotain pientä, esim noutoa - josta Kiki oli todella innoissaan. 

Alkuillasta kun Eetu oli tullut takaisin käytiin taas yhdessä kaupunkikävelyillä ja myöhemmin illalla ennen nukkumaan menoa käytin koirat vielä erikseen iltapissalla lähipuistossa. Nemi oli iltaisin ulkona rennomman oloinen, kenties siksi kun oli vähemmän ihmisiä & koiria liikenteessä, joten reenailin sen kanssa tokojuttuja (jääviä, seuraamista, kaukoja siis lähinnä) ja mummokoira oli aika tohkeissaan yhteisestä toiminnasta :-)

0 km


(tarina jatkuu myöhemmin, uudessa postauksessa)

Siellä missä Afrikka loppuu

Maaliskuussa minulla oli mahdollisuus päästä vierailemaan eteläisellä pallonpuoliskolla toista kertaa eläissäni, kun työmatka kohdistui Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan. Konferenssin ja yliopistovierailun lisäksi aikaa oli pariin turistihenkisempäänkin retkeen sekä itse kaupunkiin tutustumiseen.

Pöytävuori auringonlaskun aikaan.

Veneitä Hout Bayssä.

Ensimmäinen retkikohde suuntautui Stellenboschin kaupungin ympäristön viinitiloille, joista ehdimme vierailla neljässä. Alueen viinejä on saatavilla Alkostakin, joten siinä mielessä maistelumatka ei tarjonnut mitään täysin uusia makuelämyksiä. Itse Stellenboschin alueella vierailimme Jordanin ja Lanzeracin tiloilla, joista jälkimmäisessä päädyimme testaamaan viinien ja suklaiden yhteensopivuutta. Omassa suussa erityisesti chardonnayn ja inkiväärivalkosuklaan yhdistelmä onnistui tuomaan molemmista esiin juuri parhaat puolet.

Jordanin viinitilalla.

Viini-suklaa-maistelua Lanzeracin viinitilalla.

Stellenboschista jatkoimme parikymmentä kilometriä itään Franschhoekin alueelle. Kyseinen alue vilisi Ranskasta tuttuja paikannimiä johtuen alueen aikoinaan asuttaneista hugenoteista, jotka olivat saaneet täältä turvapaikan paetessaan Ranskassa 1600-luvun lopulla kokemiaan uskonvainoja. Oppaamme mukaan juuri näitä Ranskasta tulleita pakolaisia on pitkälti kiittäminen siitä, että Etelä-Afrikka nykyään mainitaan maailman viinimaista puhuttaessa: jo ennen hugenottien tuloa olivat paikalle tulleet hollantilaisetkin toki jo harjoittaneet viininviljelyä, mutta tulokset olivat olleet kovin vaatimattomia, ja vasta ranskalaiset toivat viininviljelytaidon Afrikan eteläkärkeen. Franschoekissa vierailimme Dieu Donnén tilalla, jossa myös söimme lounasta, sekä Haute Cabrièren tilalla, jossa mieleen jäivät erityisesti väkevämmät jälkiruokaviinit - ehkäpä juuri hetkeä aiemmin nautitun lounaan vuoksi. Sen sijaan paikan Pierre Jourdan -nimikkeellä myytävät kuohujuomat eivät jostain syystä oikein kolahtaneet.

Dieu Donnén viinitilalla Franschhoekissa.

Hugenottimuistomerkki Franschhoekissa.

Toisena retkikohteena kävimme kiertoajelulla, jossa pääsimme vierailemaan turistien täyttämässä Cape Pointissa, paikallisten mielestä paljon vähemmän kiinnostavalla viereisellä Hyväntoivonniemellä, Simon's Townissa katsomassa paikallisia pingviinejä sekä Kirstenboschin puutarhoissa Pöytävuoren kupeessa. Cape Point ja Hyväntoivonniemi olivat varsin vakuuttavan näköinen paikka riippumatta siitä, uskooko Atlantin ja Intian valtamerien kohtaavan juuri siinä vai vasta noin 100 kilometriä idempänä Cape Agulhasissa, josta löytyy Afrikan mantereen eteläisin piste (Hyväntoivonniemi on siis Afrikan lounaisin piste).

Cape Point.

Hyväntoivonniemi.

Kirstenboschin puutarha oli maaliskuussa, joka siis on paikallista syksyä, jo kovin kuiva ja olisi varmasti ollut parhaimmillaan jonain toisena ajankohtana. Pingviinit olivat juuri niin hauskoja kuin voi kuvitellakin niiden olevan, vaikka hieman mietityttikin, että kuinkakohan ne viihtyivät hiekkarannalla liki 30 asteen helteessä, kun yleensä kyseiset linnut on tottunut sijoittamaan hieman kylmempiin olosuhteisiin.

Pingviinejä Simon's Townissa.

Alueen eläimistö muutenkin poikkesi siitä, mihin on Suomessa tottunut. Varoitusmerkkejä näkyi pingviinien lisäksi kameleonteista ja paviaaneista, joista viimeksi mainitut ovat kuulemma oikea riesa ruokaa varastaessaan. Näiden lisäksi auton ikkunasta näkyi myös strutseja ja seeproja.

Näiden retkikohteiden lisäksi oma aika rajoittui satunaiseen kiertelyyn Kapkaupungissa yhtäältä keskustan ja Waterfrontin ja toisaalta Newlandsin ja Claremontin alueilla. Näistä Waterfrontin alue on se paikka, johon kannattaa suunnata illalliselle. Paikallisten merenelävien lisäksi tarjolla oli mm. erinomaisesti valmistettuja sisäfilepihvejä, joiden koot liikkuivat 250 grammasta aina kiloon asti. Puolen kilon pihviä mutustellessa ei juuri jää kaipaamaan lisähöysteitä lautasen reunalle.

Waterfrontin aluetta.

Paikallista kalaruokaa Waterfrontin alueen ravintoloissa.

450 gramman sisäfilepihvi bataattiranskalaisilla ja pippurikastikkeella.