Running all over the world

Lenkkeilyharrastuksen aloittamisen jälkeen on matkoilla ollessakin yhä useammin tullut mieleen, että olisipa mukava käydä juoksemassa pieni lenkki suurkaupungin puistossa/leirintäalueen vieressä olevalla pururadalla/paikallisia nähtävyyksiä kierrellen (valitse sopiva vaihtoehto). Aivan ongelmatonta ei matkoilla lenkkeily kuitenkaan aina ole. Camping-lomilla tulee vietettyä autossa ja teltassa aikaa kahdesta neljäänkin viikkoa, jona aikana esimerkiksi juoksukamppeiden pesu ei onnistu aivan yhtä näppärästi kuin kotona ollessa, eikä hikisten kamppeiden kuljettaminen muutenkin ahtaassa autossa viikkotolkulla tunnu mitenkään loistavalta idealta. Lentäen matkustaessa taas koneeseen mukaan otettavien tavaroiden määrää on rajoitettu ja silloin on mietittävä, että haluaako täyttää laukkujaan lenkkareilla ym. juoksukamppeilla.

Toisaalta uudessa ympäristössä lenkkeily tuo uutta inspiraatiota juoksemiseen ja onhan se ihan eri asia käydä lenkillä Barcelonan ranta-alueilla kuin juosta Kuusamontien viereistä pyörätietä neljä-viisi kilometriä Oulun suuntaan ja sitten toista puolta takaisin.

Tässä omat (äärimmäisen subjektiiviset) Top5-suosikkini ulkomaisista lenkkeilykohteista.

5. Ljungby. Viime kesänä (2015 siis) pysähdyimme etelään päin ajellessamme Ljungbyn pikkukaupunkiin Etelä-Ruotsissa. Mitään sen suurempia odotuksia ei ollut itse kaupungista eikä sen leirintäalueestakaan, mutta paikka osoittautui varsin positiiviseksi yllätykseksi: leirintäalue oli hyvä ja löytyi helposti, siitä oli kävelymatka ihan mukavanoloiseen keskustaan, jossa oli jo sen verran keskieurooppalainen meininki, että kahvillakin sai käydä koiran kanssa. Kaiken kruunasi leirintäalueen vieressä ollut pururadasto, jossa oli valittavana erittäin hyväkuntoisia reittejä yhdestä viiteen kilometriin. Ei mitään liian jyrkkiä mäkiä, mutta mukavasti korkeuseroja kuitenkin. Jos kaikilta leirintäalueilta olisi näin helppoa käydä juoksemassa, niin sitä voisi käydä juoksemassa melkein joka pysähdyksellä.

4. Berliini. Berliinissä ei oltu telttailemassa, vaan olimme majoittuneina Potzdamer Platzilla olevassa hotellissa, josta oli sopivan lyhyt matka käydä lenkillä Tiergartenin puistossa. Korkeuseroja puistolla ei ole tarjota, mutta vaihtoehtoisia reittejä risteilee sen verran runsaasti, että sopivan reitin löytäminen itselle ei ollut vaikeaa. Ja onhan siinä hienoa lenkkeillä, kun voi käyttää kääntöpaikkoina Brandenburgin porttia, Siegessäulea ja muita Berliinin nähtävyyksiä.

3. Montmédy. Viime kesän telttailumatkalla osuimme myös pohjoisranskalaiseen Montmédyn kaupunkiin (kylään?), josta löytyi leirintäalue kukkulan huipulle rakennetun linnakkeen vierestä. Ja kun linnakkeen ympäri oli vielä tehty kulkureitti/polku valmiiksi, niin mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä iltasella lenkille kiertämään linnaketta. Itse juoksualusta ei ollut parhaita mahdollisia ja korkeuserotkin olivat omalle kunnolleni paikoitellen vähän liiankin jyrkkiä, mutta paikka oli aivan mahtava: juoksureitti kiersi kukkulan huippua siten, että toisella puolella nousi koko ajan linnakkeen jylhät muurit, kun taas toisella puolella avautuivat näkymät ympäröivälle maaseudulle.

2. Ruotsalaiset talviurheilupaikat. Nämä nyt eivät ehkä ole niin kauhean loistavia juoksupaikkoja sinällään, mutta vaikkei itse juoksualusta olisikaan paras mahdollinen niin onhan siinä oma viehätyksensä, että vetää itsensä piippuun kivutessaan samaa Vitbergetin laskettelurinnettä, jossa AIK:n pelaajat treenaavat Skellefteåssa tai yrittää selvitä hengissä Falunin Mördarbackenista.

1. Budapest. Jos on vieraillut Unkarin kauniissa pääkaupungissa jo kahdeksaan otteeseen, niin onhan siellä pakostakin ehtinyt silloin käydä juoksemassakin. Ja Budapestista löytyykin hienoja juoksupaikkoja. Mikäli korkeuserot eivät kiinnosta, niin kannattaa suunnistaa Margitinsaarelle, jonka ympäri kiertävälle juoksureitille tulee matkaa viitisen kilometriä. Mikäli taas juoksemiseen haluaa haastetta nousujen (ja tietysti myös laskujen) muodossa, niin varsinkin Budan puolelta löytyy hyviä vaihtoehtoja kuten nousut Linnavuorelle tai Gellértinvuorelle. Itselleni on parhaiten jäänyt mieleen konferenssimatka, jossa ennen päivän esitelmiä (ja aamupalaa!) nousin aamukuudelta juoksemaan hotelliltamme Gellértinvuorelle ja takaisin. Korkeuseroa tulee matkaoppaan mukaan Tonavan rannasta noustessa vajaat 150 metriä ja matkan varrella kävi kyllä mielessä, että onko tässä touhussa mitään järkeä. Mutta kun lopulta pääsi huipulle ihastelemaan juuri nousevan auringon punertavaksi värjäämää kaupunkia, niin siinä vaiheessa alkoi askelkin tuntua taas aavistuksen keveämmältä.

Road trip ... 2007?

Olen kuvitellut, että kyllä asiat palautuvat mieleeni kun katselen kuvia. Mutta ei kyllä ole kovinkaan lupaavaa. Muistelisin kuitenkin, että aloitimme kesäiset auto+ telttalomat koirien kanssa kesällä 2007. Siitä lähtien ollaan joka kesä tehty jonkinlainen telttailukierros, ja aina on ainakin osa lomasta oltu Ruotsissa.

Ruotsiin matkattiin laivalla (ensimmäisillä retkillä se vielä oli tapana).

Naapurimaahan saavuttuamme turisteilimme hieman Tukholman tuntumassa - losseiltiin joillekin pikkusaarille ja käytiin mm Vira brukissa. Myöhemmillä matkoilla ollaan käyty monissa muissakin ruukeissa, mutta niistä varmaan myöhemmin lisää (tarinoita ja kuvia).

Ensimmäiset yöt vietimme Nemin kasvattajan asuntovaunussa heidän pihallaan Rimbossa. Meillä oli mukavasti koiramaista ohjelmaa noina päivinä mitkä vietimme tuolla: kenneltreffit, MH-kuvaus (se oli Sandvikenissa jossa käytiin päiväseltään) molemmille koirillemme ja kävinpä jopa Merrin kanssa Tukholmassa tokokokeessa :o

Näkymät kasvattajan takapihalta. 

Rimbosta jatkettiin matkaa - ensin mentiin tutustumaan Uppsalan hautakumpuihin.

Uppsalan jälkeen ajettiin Sigtunaan, johon ihastuttiin heti ensivierailulla ja tuon käynnin jälkeen ko pikkukaupunki on kuulunut vakiovierailukohteisiin Ruotsin reissuilla.

Ensimmäiseksi leirintäalueyöksi päädyttiin Vätternin pohjoisrannalle "Harge Bad & Camping" -nimiseen paikkaan. Josta mulla ei ole mitään muistikuvia, mutta kuvia selaamalla näyttää, että ei sitten olla vissiin yövytty teltassa vaan mökissä :o

Kesän 2007 road tripillä tapahtui paljon legendaarisia asioita. Sigtunan lisäksi pysähdyttiin myös Brahehus:lla ja Vadstenassa. Brahehus:n ohi on ajettu lukemattomia kertoja ja Vadstenaakin on käyty ihastelemassa useampaan kertaan: kiva historiallinen pieni kaupunki missä on mukava jaloitella ja käyttää koiria lenkillä. Plus Vadstenasta löytyy Nemille oiva vedessä läträyspiste :)

Brahehus'in jälkeen pysähdyttiin Grännassa. Niin, siellä missä joka kadunkulmassa myydään niitä ihania polkkaporsaita (Polkagris) :) Jep jep, ne ovat säilyttäneet suosioni lapsuudesta asti yksinä lempikarkeistani, joten toki toisinaan Ruotsissa pitää vähintäänkin syödä polkkaporsaita jos ei nyt aina vierailla niiden tekopitäjässä ;)

Grännan jälkeen ei taidettu pysähdellä muuta kuin tankkaamaan / ostoksille. Yöpymispaikaksi oltiin valikoitu jo etukäteen (Fucking) Åmål. Se elokuva (Fucking Åmål) kolahti meihin aikoinaan niin paljon, että pitihän sitä paikkakuntaa mennä ihmettelemään - yhtään paikkaa en tainnut elokuvasta tunnistaa, mutta ihan ok leirintäalue paikka siellä silti oli. Tosin melkoisen tuulinen, mutta hyvin pysyi teltta maassa eikä lähtenyt lentoon vaikka oltiin tuolla jopa kaksi yötä. Åmålin leirintäalue on niitä harvoja ruotsalaisia (tai minkään maalaisia) leirintäalueita missä ollaan yövytty toistamiseenkin.

Åmålista keksittiin lähteä käymään päiväseltään Norjassa. Tuolloin ei vielä Ruotsista Norjaan matkustettaessa vaadittu koirilta matolääkkeitä, joten sen suhteen ei tarivnnut huolehtia. Ja missäpä muuallakaan penkkiurheilijat olisivat käyneet kuin Holmenkollenilla, jonne ei muuten ollut mitenkään yksinkertaista ajaa. Olisi pitänyt tietää se kaupunginosa missä suunnalla urheilukeskus sijaitsee, koska viittoja Holmenkollenille ei ollut - tai ne viitat olivat vasta sitten huomattavasti lähempänä kyseistä paikkaa. Harmaita hiuksia yritti myös aiheuttaa se seikka, että Norjassa (ainakin joissakin paikoissa) pitää maksaa tietulleja - siinä vaiheessa kun olimme ännättä kertaa menossa samaan tietulliin alkoi hieman tuntumaan, että olikohan tämä Norjan reissu sittenkään niin hyvä päähänpisto ;)

Oslossa piipahduksen jälkeen takaisin Åmålissa

Automatkoilla tulee yllättävän vähän syötyä grilliruokaa, mutta Åmålista lähdettyämme pysähdyttiin Mäkkiin hampurilaisille - koirat saivat myös roskaruokaa.

Eetun mielenkiinto metallurgia-aiheisiin asioihin vaikuttaa joskus myös lomamatkojen päiväohjelmiin. Sillä välin kun minä hengailin koirien kanssa niin Eetu kävi tarkemminkin tutustumassa Falunin kuparikaivokseen - joka ehkä on ensimmäisiä Maailmanperintökohteita (UNESCO) missä on käyty. 

Falunin leirintäalueella oltiinkin sitten seuraava yö. Falunissa oli tuolloin (juurikin sen campingin vieressä) joku hevosaiheinen tapahtuma, joten väkeä oli paljon (myös niitä heppoja). Pienelle teltallemme löytyi onneksi kolo alueelta joten saimme yöpyä siellä ja kuntoilla iltalenkiksi urheilustadionin maastossa. Myös Falunissa on yövytty toisenkin kerran (kesän 2015 reissulla).

Falunista matka jatkui hieman pohjoisemmaksi; oltiin varattu Orsasta leirintäaluemökki etukäteen, kun olin ilmoittanut koirat lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn - ja jotenkin ajattelin, että telttailu olisi hankala yhdistää koiranäyttelyssä käyntiin (miksi, en osaa enää sanoa).

Nemi kasvattajansa kanssa kehässä ja minä Merrin kanssa.

Orsasta matka jatkui aina vain pohjoisemmaksi, niin, että päästiin jo poronhoitoalueen puolellekin.

Ajeltiin aika pitkästi ennen kuin lopulta päädyttiin yöpymään Jokkmokkiin - jossa muuten oli ihan tajuttoman paljon hyttysiä. Matkan varrella syötiin erittäin hyvät pizzat jossain pitäjässä E45 -tien varrella.

Jokkmokista ajettiin aina vain pohjoisemmaksi. Seuraava pysähdyspaikka taisikin olla Kiruna - ja sen jälkeen pysähdeltiin muutamaan otteeseen niin koirat pääsivät haistelmaan aitoja ruotsalaislappilaisia hajuja :)

Riksgränsenillä.

Riksgränseniltä jatkettiin Norjaan, jossa käytiin Lofooteilla. Minä en ollut aiemmin käynyt tuolla saariryhmittymällä - ja se oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Siellä oli niin kaunista, jylhää ja upeaa. Laivamatkan jälkeen ajettiin niin pitkälle kuin tietä riitti eli siltoja ja tunneleita oli joitakin ennen kuin saavuttiin E10 tien loppuun kylään nimeltä Å. Siellä käännyttiin takaisin ja ajettiin takaisin lauttasatamaan, jossa odotettiin, jotta kello olisi tarpeeksi aamun ensimmäisen laivan lähtöön. Lofootteja ajeltiin päästä päähän juhannusyönä. Useita kertoja pysähdyttiin ottamaan kuvia ja/tai ulkoiluttamaan koiria.

Lofooteilta poistumisen jälkeen ajettiin takaisin Ruotsiin. Ruotsin lapin läpi Suomen puolelle ja sieltä kotiin. Eli Jokkmokista lähdön jälkeen seuraava varsinainen yöpymispaikka oli koti (joo, oltiin nukuttu joitain tunteja autossa ettei ihan samoilla silmillä menty ;)). Paluumatkalla pysähdyttiin vielä Masugnsby:ssä tutustumassa yhteen ruukkiin ennen kuin poistuttiin Ruotsista.