Road trip (osa 2)

(jatko-osa)

Kuudes reissupäivä - keskiviikko 14.6

Aamulla Eetu käytti koirat lenkillä, mä taas katsoin pitääkö koiria pestä ja ruokin koirat. Sitten käytiin vuoronperään aamiaisella (selvisi, että aamiaispaikka oli Jamie Oliver ravintolassa, mutta aamiainen oli sitä samaa mitä muissakin hotelleissa eli ei mitenkään speciaalia), pakattiin ja kirjauduttiin hotellista ulos.

Jätettiin Tukholma taaksemme, muttei suunnattu etelään vaan käytiin ensin meidän Ruotsin suosikkikohteessa eli Sigtunassa. En tiedä kuinka monta kertaa ollaan kyseisessä vanhassa kaupungissa käyty, mutta se on siis todella vanha ruotsalainen pikkukaupunki jossa on tosi kiva kävellä kesällä ja lenkittää koirat samalla. Tuttu jäätelökioski oli kuollut, mutta kyläkaupasta löytyi jotain mitä syödä puiston penkillä järven rannassa. Kikistä linnut (hanhet, sorsat, lokit jne) olivat todella mielenkiintoisia. Nemin mielestä niiden oli ihan turha tulla kerjäämään meiltä mitään, koska kaikki mikä jää yli kuuluu koirille ;-)

Sigtunasta ajettiin Gottröraan Nemin kasvattajalle, jolla ei oltu käyty muutamaan vuoteen. Pari tuntia istuskeltiin pihalla jutellen samalla kun Nemi ja (etenkin) Kiki leikkivät kasvattajan suomen- ja ruotsinlapinkoirien kanssa. Kiki löysi kaltaistaan seuraa suurinpiirtein samanikäisestä ruotsinlapnkoiratytöstä ja heillä tuntui olevan todella kiva päivä toistena seurassa :-)

Kun lähdettiin Gottrörasta juututtiin toviksi jos toiseksikin Tukholman ruuhkaan. Kun oli Tukholma ohitettu niin katseltiin sopivasta paikasta ensimmäinen leirintäalue ja päädyttiin Nyköpingiin, tarkemmin sanottuna Arnöön. Leirintäalue oli jonkun vesialueen (Baltic Sea) laidalla.
Kun matkustaa silloin kun sesonki on vielä edessä ei ole pelkoa siitä, että olisi ruuhkaa. Näin oli tälläkin leirintäalueella. Toki yksin ei tarvinnut olla, mutta teltta-alueelta paikan sai valita ihan vapaasti.

Illalla käytettiin koiria luonnollisesti lenkillä. Teltta-alueen läheltä lähti luontopolku (ts aluksi laudoitettu väylä ja sitten jokin mutainen polku), mutta kun oltiin kuljettu polkua jonkin matkaa niin ahtaalla väylällä tuli muita koiranulkoiluttajia vastaan, joten käännyttiin ympäri ei kä tutustuttu luontopolkuun sen tarkemmin vaan käveltiin campingin läpi ja käytettiin koirat lenkillä osin metsässä ja osin teiden varsilla.

Kikin ensimmäinen yö teltassa, kuinka se sitten sujuikaan? Noh, koira oli niin väsynyt kaikesta päivän ohjelmastaan (ei vähiten kavereiden kanssa leikkimisestä Gottrörassa) ettei paljon tarvinnut Nukku-Mattia kutsua. Eli toisinsanoen ensimmäinen yö sujui todella hyvin.

272,8 km

Road trip 2017 (osa 1)

Kotiuduttiin tämän vuoden / kesän autoilulomalta sunnuntaina. Ajattelin hieman muistella matkaa ... näkövinkkelinä on koirien kanssa matkustaminen.

Reissu oli Kikin (1v +) ensimmäinen telttailuloma, Nemille matkustelu oli toki jo tuttua puuhaa, mutta vanhana (12v + ) koirana jo paikoitelleen hieman rankkaa ts se väsyi herkemmin kuin aiemmin ja oli välillä hieman kärttyisä sen vuoksi.

Toimenpiteitä mitä piti tehdä ennen reissua koirien vuoksi:

• ostaa matolääkkeet (saisi niitä muistakin maista, mutta kätevämpää oli kun ne oli valmiiksi mukana)
• varmistaa, että koirien rokotukset olivat ajantasaiset. Käytännössä tarkoitti siis sitä, että keväällä annoin Kikille ensin matolääkkeet ja siitä parin viikon päästä käytin sen rokotuksilla (sen rokotus olisi vanhentunut joskus kesäkuun puolen välin paikkeilla) 
• ostaa reissuun soveltuvaa punkkilääkettä (Bayavantic)
• ilmoittaa Ruotsin tullille milloin (ja mistä rajan ylityspaikasta) koirat tulevat Ruotsiin (eli koirien passi- & sirunumerot, rotu ja millä tullaan eli auton rekisterinumero)

Ensimmäinen reissupäivä - perjantai 9.6

Autoa oltiin pakkailtu hieman jo aiemmin, lopullinen pakkailu tehtiin perjantaina ennen matkalle lähtöä. Normaalisti Kiki on matkustanut auton takaosassa olleessa häkissä, mutta tällä kertaa päädyttiinkin laittamaan matkalaukut jne peräkonttiin ja koirat sijoitettiin takapenkille. Takapenkkien jalkatilaan laitettiin telttailutarvikkeet ja niiden päälle muutama viltti; näin koirille saatiin isompi tila matkustamiseen eivätkä ne tippuneet monttuun (ts jalkatilaan) missään välissä. Kikille takapenkillä yhdessä "isosisko" Nemin kanssa oleskelu oli yhtä juhlaa. Ennakkoon pelkäsin, että mitenkähän käy eli malttaako Kiki olla aloillaan ja yrittääkö se tunkea etupenkille / minne vaan. Pelkoni oli turha, ihan alkumatkasta se jotain sääti takapenkillä, muutoin matkusti todella hienosti. Nemi oli se joka sähtäsi ikkunasta toiseen, oli tunkemassa etupenkille jne ... 

Kiki ensimmäisenä reissupäivänä auton takapenkillä. 

Ensimmäisenä päivänä ajettiin kotoa Skellefteåån, jossa stopattiin ensin päätien vierellä olevaan ostoskeskukseen. Minä käytin koirat kävelyllä ja Eetu kävi muutamassa kaupassa. Sieltä sitten ajeltiin ensimmäiseen majoitukseemme eli hotelli Scandic'iin. Alkumatkalle oli siis varattu hotelliöitä, pari ensimmäistä sopivien etäisyyksien päässä toisistaan (rytmitettiin matkan tekoa kohtuullisilla ajopäivillä). Skellefteån Scandic oli entuudestaan tuttu hotelli, tosin koirien kanssa ei oltu siellä aiemmin yövytty. Koirista piti maksaa 200 kruunua per yö.

Ruotsin puolelle ajettiin siis normaaliin tapaan Torniosta, jossa ei ollut sen ihmeempiä rajamuodollisuuksia koirian suhteen kuin ennenkään. Koska tulli-ilmoitus oli tehty etukäteen saimme ajaa normaalia reittiä ns vihreää linjaa.

Illalla käytettiin koiria kävelyllä, hotellilta ei ollut pitkä matka joen rantaan. Kamera ei sattunut matkaan, mutta maisemat olivat idyllisiä puutaloja rannassa ja mukavia puistokatuja. Hotellin likeltä löytyi siis hyvät reitit koirien kävelyttämiseen, vaikkakin jonkin verran joutui / sai kulkemaan kaupunkimaisemassa. Myöhemmin illalla käytin koirat vielä erikseen iltapissatuslenkeillä; molemmat käyttäytyivät oikein nätisti ja sää oli varsin hyvä (sopivan lämmin, ei liian kuuma, ei satanut, ei ollut ötököitä häiriöksi). 

Kiki Skellefteån hotellissa (olisi halunnut syödä mun katkarapuleivän ;) )

Koti - Skellefteå 380,6 km

Toinen reissupäivä - lauantai 10.6

Aamulla Eetu käytti koirat lenkillä, jonka jälkeen pesin niiden tassut ja ne saivat aamuruokansa. Itse käytiin aamupalalla, pakattiin tavarat ja kirjauduttiin ulos hotellista ja jatkettiin matkaa. Suunniteltiin, että oltaisiin lenkitetty koirat Höga kustenin tienoilla, mutta p-paikka / ulkoilutusalue, jolle ajettiin oli remontissa / tietyön valtaama, joten se siitä sitten ... Lopulta koirat pääsivät pissalle jollain tien varrella olleella perus-p-paikalla.

Uumajaa kun oltiin ohittamassa, niin jossain ohitustien lukuisista rondelleista (=liikenneympyrä) huomasin, että Kikin pää on ulkona autosta. Että mitä %&%&E/! Sain koiran takaisin autoon sisälle ja Eetu sulki kuskin ovessa olleesta napista takapenkin ikkunat. Oli sitten pikkukoira sopivasti pomppinut/painanut ikkunan avausnappulaa ... Hieman hirvitti, eipä sitten ollut tullut mieleen, että niinkin voisi käydä. Tämän jälkeen koko loppumatkan pidettiin sekä ovia että ikkunoita lukittuina, jos pysähdyttiin ja toinen jäi koirien kanssa autoon niin lukitus otettiin pois päältä, jotta (etu)ikkunat sai auki ettei autoon paistunut. Toki myös ovien lukitusta käytettiin tarpeen mukaan päällä / ei-päällä. 

Toiseksi yöksi ajettiin Bollnäsiin, taas majoituimme Scandicissa. Bollnäs sijaitsee hieman irti rantatiestä, mutta olimme valmiit sen mutkan tekemään, mikä oli ihan viisas päätös. Kaupunki vaikutti pieneltä ja kivalta. Hotellin ympärillä oli paljon nurmialueita ja siitä lähti hyvät kävelytiet, joten koirien lenkitys sujui siellä todella näppärästi. Hotellissa myös panostettiin koiriin, joten koiramaksun maksaminen ei tuntunut niin pahalta lisäkustanteelta. 

Skellefteå - Bollnäs 571,8 km

Kolmas reissupäivä - sunnuntai 11.6

Samat aamurutiinit kuin edellisenäkin päivänä eli Eetu lenkitti koirat, minä pesin niiden tassut ja annoin aamuruuan. Omien aamutoimien jälkeen kirjauduttiin hotellista ulos ja jatkettiin matkaa kohti Tukholmaa. Koska ajomatka oli tuolle päivälle lyhyempi niin pysähdyttiin välillä Vanhassa Uppsalassa kävelyttämässä koirat. 

Tukholmassa jatkettiin hotellilomailua, tällä kertaa majoituttiin kivikylään melko keskustaan. Hotelli oltiin kuitenkin valittu niin, että lähellä olisi joku puisto missä käyttää koiria kävelyllä. Hotelli olikin ihan Humlegårdenia vastapäätä. Puisto osoittautui yllättävänkin isoksi melko vilkasliikenteiseksi paikaksi. Ennen kuin saimme hotellihuoneemme niin käytiin pikkukävelyllä (koirat eivät saaneet olla hotellin aulassa eli emme voineet odottaa sitä vajaata tuntia sisätiloissa), koirien iloksi lähipuistosta löytyi myös koira-aitaus - tai itseasiassa kaksi aitausta. Toinen koirapuistoista oli tyhjillään, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja koirat pääsivät pieneksi hetkeksi iloittelemaan ilman hihnoja. 

Scandic Anglais'issa ei joko ollut jäljellä tai ei saanut ollenkaan viedä/tuoda koiria perushuoneisiin eli jouduimme ottamaan hieman tasokkaamman huoneen, koska koirat. Näinpä ollen asuimme muutaman päivän ajan seitsemännessä kerroksessa huoneessa, jossa oli oma parveke (jonne minä en uskaltanut mennä, enkä päästää sinne koiria) ja normi makuuhuoneen lisäksi pieni lisätila (jossa oli kahden istuttava sohva, sohvapöytä ja seinä-tv). Koirat, Nemi etenkin, tykkäsivät makoilla siinä sohvalla. 

Tukholmassa koirille laitettiin punkkilitkut selkään (Nemille kahteen kohtaan, Kikille kevyempänä koirana vain yhteen paikkaan).

Illalla käytiin hieman pidemmällä kävelylenkillä ihmettelemässä normaaleja turistinähtävyyksiä. Tuolla kierroksella oli enemmän kivikatuja, paljon ihmisvilinää ja vähemmän nurmialueita koirille. Hienosti koirat silti käyttäytyvät ja jaksoivat kulkea ison kaupungin ihmisvilinässä, mitä nyt Kikiä maalaiskoirana hieman tympäisi jumittua paikoilleen silloin tällöin (liikennevaloissa). 

Bollnäs - Tukholma 279,3 km

Neljäs ja viides reissupäivä - maanantai 12.6 & tiistai 13.6

Sekä maanantai että tiistai aamuina Eetu käytti koirat lenkillä, mä pesin niiden tassut ja annoin aamuruuat. Käytiin vuoronperään aamupalalla (ei haluta jättää koiria yksinään huoneeseen) ja Eetu lähti sitten erääseen konferenssiin päiviksi. Koirien kanssa oleskelin huoneessa ja käytin niitä kumpanakin päivänä ulkona ihmettelemässä suurkaupungin meininkiä. Lähipuistossa oli paljon koiria, jotka ihan vain Nemin kiusaksi olivat enimmäkseen vapaina. Nemi oli selvästi hieman rasittunut suurkaupungin kaikista virikkeistä, mutta Kiki sen sijaan hämmästytti sillä kuinka helppo sen kanssa oli liikkua. 

Hotellihuoneessa reenattiin välillä jotain pientä, esim noutoa - josta Kiki oli todella innoissaan. 

Alkuillasta kun Eetu oli tullut takaisin käytiin taas yhdessä kaupunkikävelyillä ja myöhemmin illalla ennen nukkumaan menoa käytin koirat vielä erikseen iltapissalla lähipuistossa. Nemi oli iltaisin ulkona rennomman oloinen, kenties siksi kun oli vähemmän ihmisiä & koiria liikenteessä, joten reenailin sen kanssa tokojuttuja (jääviä, seuraamista, kaukoja siis lähinnä) ja mummokoira oli aika tohkeissaan yhteisestä toiminnasta :-)

0 km


(tarina jatkuu myöhemmin, uudessa postauksessa)

Siellä missä Afrikka loppuu

Maaliskuussa minulla oli mahdollisuus päästä vierailemaan eteläisellä pallonpuoliskolla toista kertaa eläissäni, kun työmatka kohdistui Kapkaupunkiin, Etelä-Afrikkaan. Konferenssin ja yliopistovierailun lisäksi aikaa oli pariin turistihenkisempäänkin retkeen sekä itse kaupunkiin tutustumiseen.

Pöytävuori auringonlaskun aikaan.

Veneitä Hout Bayssä.

Ensimmäinen retkikohde suuntautui Stellenboschin kaupungin ympäristön viinitiloille, joista ehdimme vierailla neljässä. Alueen viinejä on saatavilla Alkostakin, joten siinä mielessä maistelumatka ei tarjonnut mitään täysin uusia makuelämyksiä. Itse Stellenboschin alueella vierailimme Jordanin ja Lanzeracin tiloilla, joista jälkimmäisessä päädyimme testaamaan viinien ja suklaiden yhteensopivuutta. Omassa suussa erityisesti chardonnayn ja inkiväärivalkosuklaan yhdistelmä onnistui tuomaan molemmista esiin juuri parhaat puolet.

Jordanin viinitilalla.

Viini-suklaa-maistelua Lanzeracin viinitilalla.

Stellenboschista jatkoimme parikymmentä kilometriä itään Franschhoekin alueelle. Kyseinen alue vilisi Ranskasta tuttuja paikannimiä johtuen alueen aikoinaan asuttaneista hugenoteista, jotka olivat saaneet täältä turvapaikan paetessaan Ranskassa 1600-luvun lopulla kokemiaan uskonvainoja. Oppaamme mukaan juuri näitä Ranskasta tulleita pakolaisia on pitkälti kiittäminen siitä, että Etelä-Afrikka nykyään mainitaan maailman viinimaista puhuttaessa: jo ennen hugenottien tuloa olivat paikalle tulleet hollantilaisetkin toki jo harjoittaneet viininviljelyä, mutta tulokset olivat olleet kovin vaatimattomia, ja vasta ranskalaiset toivat viininviljelytaidon Afrikan eteläkärkeen. Franschoekissa vierailimme Dieu Donnén tilalla, jossa myös söimme lounasta, sekä Haute Cabrièren tilalla, jossa mieleen jäivät erityisesti väkevämmät jälkiruokaviinit - ehkäpä juuri hetkeä aiemmin nautitun lounaan vuoksi. Sen sijaan paikan Pierre Jourdan -nimikkeellä myytävät kuohujuomat eivät jostain syystä oikein kolahtaneet.

Dieu Donnén viinitilalla Franschhoekissa.

Hugenottimuistomerkki Franschhoekissa.

Toisena retkikohteena kävimme kiertoajelulla, jossa pääsimme vierailemaan turistien täyttämässä Cape Pointissa, paikallisten mielestä paljon vähemmän kiinnostavalla viereisellä Hyväntoivonniemellä, Simon's Townissa katsomassa paikallisia pingviinejä sekä Kirstenboschin puutarhoissa Pöytävuoren kupeessa. Cape Point ja Hyväntoivonniemi olivat varsin vakuuttavan näköinen paikka riippumatta siitä, uskooko Atlantin ja Intian valtamerien kohtaavan juuri siinä vai vasta noin 100 kilometriä idempänä Cape Agulhasissa, josta löytyy Afrikan mantereen eteläisin piste (Hyväntoivonniemi on siis Afrikan lounaisin piste).

Cape Point.

Hyväntoivonniemi.

Kirstenboschin puutarha oli maaliskuussa, joka siis on paikallista syksyä, jo kovin kuiva ja olisi varmasti ollut parhaimmillaan jonain toisena ajankohtana. Pingviinit olivat juuri niin hauskoja kuin voi kuvitellakin niiden olevan, vaikka hieman mietityttikin, että kuinkakohan ne viihtyivät hiekkarannalla liki 30 asteen helteessä, kun yleensä kyseiset linnut on tottunut sijoittamaan hieman kylmempiin olosuhteisiin.

Pingviinejä Simon's Townissa.

Alueen eläimistö muutenkin poikkesi siitä, mihin on Suomessa tottunut. Varoitusmerkkejä näkyi pingviinien lisäksi kameleonteista ja paviaaneista, joista viimeksi mainitut ovat kuulemma oikea riesa ruokaa varastaessaan. Näiden lisäksi auton ikkunasta näkyi myös strutseja ja seeproja.

Näiden retkikohteiden lisäksi oma aika rajoittui satunaiseen kiertelyyn Kapkaupungissa yhtäältä keskustan ja Waterfrontin ja toisaalta Newlandsin ja Claremontin alueilla. Näistä Waterfrontin alue on se paikka, johon kannattaa suunnata illalliselle. Paikallisten merenelävien lisäksi tarjolla oli mm. erinomaisesti valmistettuja sisäfilepihvejä, joiden koot liikkuivat 250 grammasta aina kiloon asti. Puolen kilon pihviä mutustellessa ei juuri jää kaipaamaan lisähöysteitä lautasen reunalle.

Waterfrontin aluetta.

Paikallista kalaruokaa Waterfrontin alueen ravintoloissa.

450 gramman sisäfilepihvi bataattiranskalaisilla ja pippurikastikkeella.

Mitä jäi mieleen Milanosta?

Kevään 2016 toinen kaupunkilomamme kohdistui Milanoon. Tässä kymmenen reissusta päälimmäiseksi mieleen jäänyttä asiaa.

10. Julkinen liikenne toimi hyvin. Malpensan lentokentältä keskustaan pääsee helposti junalla, jolla on keskustan alueella useampia pysähdysasemia (Centrale, Garibaldi, Cadorna), joista voi valita itselleen sopivimman. Kaupungissa liikkuminen onnistuu hyvin jo pelkkää metroa käyttäen (vuorokausilippu 4,5 euroa), mutta jos se ei riitä, niin samalla lipulla saa nousta linja-autojen ja ratikankin kyytiin.

9. Muotia ja museoita. Milanohan on tunnetusti yksi muodin keskuksista, minkä lisäksi Milanon matkamme osui helmikuun lopun muotiviikolle, joten aihetta ei voi oikein sivuuttaakaan, vaikkei se omiin kiinnostuksen kohteisiin kuulukaan. Ja vaikkemme mihinkään muotiviikon tapahtumiin osallistuneetkaan (ja vaatteidenkin osto rajoittui yhteen kravattiin ja pariin T-paitaan), niin pakkohan se on myöntää, että kaupungin keskustassa oli keskimääräistä enemmän huippumuotiin keskittyneitä kauppoja sekä muodikkaasti pukeutuneita vastaantulijoita. Muodin lisäksi toinen asia, jota ei Milanossa voinut välttää, olivat lukuisat museot, joissa pääsee tutustumaan muihinkin aiheisiin kuin vain eri aikojen taiteisiin ja historiaan (jopa teräksen valmistukseen! - ks. alla), ja joissa saisi halutessaan kulutettua enemmänkin aikaa.

8. Duomo. Milanon keskusaukiota (Piazza del Duomo) hallitseva tuomiokirkko on vakuuttava näky niin ulkoa kuin sisältäkin ja on helppo uskoa, että sen rakentamiseen on saatu kulutettua aikaa satoja vuosia. Myös näkymät kirkon katolta olisivat kuulemma olleet näkemisen arvoiset, mutta päätimme kuitenkin jättää ne väliin sateisesta säästä johtuen.

7. Duomon vieressä sijaitseva Galleria Vittorio Emanuele II osoittaa, että ostoskeskus voi näyttää muultakin kuin amerikkalaiselta shopping mallilta. Itse keskityimme ihastelemaan rakennustaidetta ja syömään italialaista jäätelöä sen sijaan, että olisimme edes kuvitelleet rahojemme riittävän paikasta löytyvissä liikkeissä (Prada, Gucci, Louis Vuitton, jne.) shoppailuun.

6. Metallurgiaa ja kuugeologiaa. Tekniikan ja luonnontieteen museo ei omasta mielestäni kokonaisuutena ihan vetänyt vertoja Berliinin vastaavalle, vaikka kaikenlaista kivaa täältäkin löytyy. Itselleni jäivät da Vincin laitteita paremmin mieleen esillä ollut kuukivi sekä varsin kattavat prosessitekniikkaa esitettelevät osiot, joista löytyi jopa teräksen valmistusta esittelevä osio.

5. Ravintolat ja niiden puute. Matkaoppaat olivat varoitelleet Milanossa syömisen olevan kallista, mutta itse pystyimme kyllä löytämään ihan hyvää ruokaa suhteellisen edullisestikin - toki emme yrittäneetkään hakeutua parhaimmilla paikoilla sijaitseviin fine dining -paikkoihin. Yllätys oli se, että ravintoloita tuntui olevan vähemmän kuin muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa ja parina iltana sopivaa ruokailupaikkaa joutui etsimään vähän pitempäänkin - varsinkin kun olimme yleensä liikkeellä paikallisten illallisaikaa aiemmin.

4.  Castello Sforzesco ja Parco Sempionen puisto. Duomon (ja sen edessä olevan aukion) lisäksi toinen Milanon keskustan aluetta hallitseva rakennus on Sforzan herttuasuvun mukaan nimetty ja nykyisin useita museoita sisältävä linna Castello Sforzesco sekä sen vieressä sijaitseva puisto, josta löytyi myös merkitty juoksulenkki lenkkeilijälle. Castello Sforzescossa riitti näkemistä niin itse rakennuksena kuin sisällä olevissa museoissakin.

3. Como-järvi. Tällä matkalla emme poistuneet itse Milanon kaupungista muuta kuin lentokentälle matkatessamme, mutta tässä yhteydessä on hyvä mainita myös lähistöltä löytyvä Como-järvi, jonka kauniissa maisemissa telttailimme autolomallamme pari kesää sitten. Lentäen Milanoon matkustaville on auton vuokrauksen lisäksi tarjolla valmismatkoja niin Comolle kuin toisellekin lähistön järvelle (Maggiore).

2. Divareita - onko noita? Itseäni on jo pitkään harmittanut se, kuinka nykyisin on entistä vaikeampaa löytää levykauppoja ja varsinkaan käytettyjä levyjä kauppaavia divareita. Siksipä yksi Milanon matkan yksi miellyttävimmistä yllätyksistä oli se, että sieltä löytyi useampiakin käytettyjen levyjen kauppoja, joista perinteisimmissä myytiin jopa kasetteja(!). Erityisesti Naviglin alueelta löytyi useampia divareita, joista mukaan tarttui muutamia seiskatuumaisia.

1. Viimeinen ehtoollinen. Milanon The Nähtävyys on tietysti Leonardo da Vincin Il Cenacolo, jonne piti hankkia liputkin hyvissä ajoin ennen varsinaista matkaa. Lippujen varaus ja maksaminen netin kautta onnistui kuitenkin helposti, joten jos matkustusaika on tiedossa hyvissä ajoin ennen matkaa niin lippujen hankinnan ei pitäisi olla mikään suurempi ongelma. Itse kuvahan on yksi käytetyimmistä, kopioiduimmista ja tunnetuimmista kuvista koko läntisessä maailmassa, minkä vuoksi itse teosta vakuuttavampaa olikin tunne siitä, että on katsomassa sitä oikeaa maalausta eikä mitään sen miljoonista kopioista.