Tarinatassun edellisestä lentomatkasta oli jo ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin, sillä viimeksi hän oli liidellyt sinivalkoisilla siivillä palatessaan Vilnasta koronakevään kuoriutumisen aikoihin, jolloin lentomatkailu vielä oli normaalia eikä sitä oltu hankaloitettu erilaisilla matkantekoa monimutkaistavilla rajoituksilla. Näin ollen matkavalmisteluihin kuuluikin perinteisen matkatavaroiden pakkauksen lisäksi myös erilaisten suojavarusteiden, kuten hengityssuojainmaskien, hankintaa. Ja eipä aikaakaan, kun Tarinatassu olikin jo Oulunsalon lentoasemalla asianmukaisesti varustautuneena. Perinteiset matkanaloitusvoisarvet oli tällä kertaa kuitenkin unohdettava - sen verran vaikeaa croissantin nauttiminen maski naamalla olisi ollut.
Matkan aikana Tarinatassulle tyrkytettiin käsiendesifiointiliinoja (Finnairin logolla ja ilman), uusia hengityssuojaimia (VR:n logolla ja ilman) sekä mapillinen ohjeita siitä, miten toimia jos tunnistaa itsessään koronan oireita (THL:n, HKL:n, Finnairin ja VR:n logoilla sekä ilman). Näihin tutustuessa - ja paikkaamalla liian lyhyeksi jääneitä yöunia pienillä torkuilla reilun kymmenen kilometrin korkeudessa - Tarinatassun matka sujui varsin jouheasti ja pian hän olikin jo saapunut Isolle Kirkolle, jossa paikallisasukkaiden esimerkkiä noudattaen hänkin päätti luopua suojanaamiostaan ja nauttia aurinkoisen lämpimästä pääkaupungista täysin siemauksin. Tämä olikin tarpeen, sillä kirkon kupeesta hankittu kahvitilkka olisi kasvomaskin kanssa voinut jäädä nauttimatta.
Kahvit nautittuaan Tarinatassu totesi, että nyt oli korkea aika alkaa etsiä kadonneita Ä:n pisteitä ihan tosissaan. Tarkistettuaan, etteivät pisteet olleet päätyneet kirkon sisälle ihastelemaan Mikael Agricolan patsasta, Tarinatassu palasi kirkon portaille, josta hän näki laajalle alueelle yli Senaatintorin ja arvioi, että pisteet olisivat hyvinkin voineet suunnata kohti merenrantaa, jossa näytti olevan meneillään kaikenlaista mielenkiintoista. Näin tuumien Tarinatassu suuntasikin kulkunsa kohti Kauppatoria, jossa pisteiden etsintä kuitenkin keskeytyi, kun hänen huomionsa herpaantui paikalla olevien lukuisten torimyyjien huudellessa kilvan tarjouksiaan kaupan olevista vihanneksista, juureksista, sienistä, marjoista ja erilaisista matkamuistoista. Päästäkseen takaisin pisteiden jäljille Tarinatassu päätti nousta torihälyn yläpuolelle kiipeämällä Katajanokan kalliolle. Kalliolla kohoavan Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraalin edustalta olikin taas hyvät näkymät yli Eteläsataman ja Kauppatorin aina Esplanadin puistoon asti. Näitä maisemia ihastellessaan Tarinatassulla ei kestänyt pitkään päätellä, että tällaisena aurinkoisena elokuun päivänä etelän helle oli todennäköisesti ajanut kaukaa pohjoisen viileydestä saapuneet Ä:n pisteet hakemaan suojaa Esplanadin puistossa kasvavien puiden houkuttelevista varjoista.
Pisteiden kulkua seuraten Tarinatassun matka suuntautuikin takaisin Kauppatorille ja siitä edelleen wappuisin valkeaa lakkia kantavan (mutta muuten varsin vähäpukeisen) pronssineidon ohi kohti Esplanadin lavaa. Lavan edustalle oli kertynyt suuri joukko paikallista väestöä, jotka selvästi näyttivät odottavan jotain alkavaksi. Pikainen tiedustelu selvitti Tarinatassulle, että lavalle olisi kohta nousemassa Ilmavoimien Big Band. Tarinatassu ajatteli tuntevansa Ä:n pisteensä riittävän hyvin tietääkseen, etteivät pisteet jäisi vapaaehtoisesti kuuntelemaan moista mekastusta, joten hän itsekin päätti vastahakoisesti jättää houkuttelevan varjoisat puistonpenkit ja jatkaa pisteiden etsintää kohti länttä.
Odottaessaan punaisissa valoissa lupaa Mannerheimintien ylittämiseen Tarinatassu koki oivalluksen: Ä:n pisteethän ovat erityisesti suomen kielelle ominainen piirre ja mikä olisi suomalaisempaa kuin Kalevala ja Elias Lönnrot. Eipä siis muuta kuin Lönnrotinkadulle ja kohti Lönnrotinpuistikkoa ja sieltä löytyvää patsasta. Varmasti Ä:n pisteetkin olivat käyneet reitillään ihastelemassa merkittävän kielitieteilijän patsasta, mutta Tarinatassun paikalle ehtiessä ne olivat jo ehtineet jatkaa matkaansa, minkä vuoksi Tarinatassukin joutui jälleen kerran miettimään uuden suunnan etsinnälleen.
Tarinatassulta alkoivat kuitenkin olla ideat vähissä; minne kummaan Ä:n pisteet olivat oikein voineet kadota? Ehkä ne eivät lainkaan löytyisi Tarinatassun omin voimin. Tällaisissa luovutusta enteilevissä surullisissa mietteissä kulkiessaan Tarinatassu huomasi päätyneensä takaisin Mannerheimintien itäpuolelle ja seisovansa 1930-luvun funktionalismia huokuvan Postitalon edessä. Tarinatassun huomio ei kuitenkaan ensisijaisesti kiinnittynyt talon arkkitehtuuriin, vaan toisen kerroksen ikkunoissa oleviin mustakeltaisiin mainoksiin, jotka kertoivat rakennuksessa sijaitsevan, perustajansa Oskari Rajalan nimeä kantavan liikkeen, jonka tuotteet olivat hyvinkin tuttuja ahkerana harrastelijavalokuvaajana itseään pitävälle Tarinatassulle. Iloisin mielin Tarinatassu astuikin sisään Postitalon ovista ja uppoutui ihastelemaan esille asetettuja kameroita, objektiiveja ja kaikkia niitä valokuvauksen lisävarusteita, joita liikkeessä oli tarjolla yllin kyllin.
Tarinatassu olisi voinut viettää koko illan liikkeen tuotteisiin tutustuen, mutta pakottautui lopulta irti päiväunistaan ja etsi käsiinsä yhden liikkeen henkilökuntaan kuuluvista myyjistä. Varsin nopeasti Tarinatassu onnistui asiantuntevilla kysymyksillään ja kommenteillaan vakuuttamaan myyjän siitä, että hän oli oikea ja varteenotettava valokuvauksen harrastaja, eikä suinkaan mikään satunnainen turisti, joka ei erottanut A- ja E-tyypin Sonyja toisistaan. Kuultuaan Tarinatassun pisteiden etsinnästä myyjä katosi hetkeksi takahuoneisiin ja palattuaan kantoi mukanaan objektiivia, jonka hän vakuutti auttavan Tarinatassua löytämään kadonneet Ä:n pisteensä. Varmistettuaan objektiivin yhteensopivuuden kameransa kanssa ja sovittuaan myyjän kanssa sopivasta hinnasta Tarinatassu osti objektiivin ja lähti liikkeestä uudella innolla etsimään pisteitä uuden apuvälineensä kanssa.
Postitalosta poistuttuaan Tarinatassun tie johti Kansalaistorille, jota reunustivat arkkitehtoniset nähtävyydet kaikilta puolilta. Tarinatassu suuntasi uuden objektiivinsa vuoroin Kiasmaa, Eduskuntataloa, Musiikkitaloa, Finlandia-taloa ja Sanoma-taloa kohden, kunnes katse viimein kohdistui kohden Kansalaistorin itäreunalla kohoavia aaltoilevia seiniä ja kattoa. Objektiivi oli kuin olikin johtanut Tarinatassun matkansa perille ja hän tiesi etsintänsä lopulta olevan ohi: totta kai Ä:n pisteet löytyisivät Keskustakirjastosta. Tyytyväisenä myhäillen Tarinatassu astui sisään Oodiin.
Keskustakirjaston sisällä Tarinatassu joutui vaeltamaan halki lehtisalien, näyttelytilojen ja monitoimisalien sekä tietysti ohi lukuisten kirjahyllyjen ennen kuin päätyi lopulta Oodin kattoterassille edessään kuppi virkistävää jäälatte-juomaa. Tarinatassu oli juomaa tilatessaan oivaltanut, etteivät hänen Ä:n pisteensä malttaisi vastustaa kaltaistensa seuraa, eikä hänen juomansa saatuaan tarvinutkaan odottaa kuin hetki, kun Ä:n pisteet ryömivät esiin kolmannen kerroksen leikkipuistosta ja liittyivät jäälatten pisteiden seuraan. Näin muodostunut jäälättë koki kuitenkin varsin pian olonsa tukalaksi kaikkine ylimääräisine pisteineen ja niin kadonneet Ä:n pisteet lopulta palasivat Tarinatassulle.
